Joskus urheilussa hommat ei mene niinkuin pitäisi ja on pakko muuttaa suunnitelmia. Oikeastaan huhtikuun lopun jälkeen en muuta ole tehnytkään kuin kompromissien kompromisseja, jotka nakertavat itseluottamusta oikein kunnolla. No SM kisoihin on viikko ja AM sprintti tehopäivän jälkeen jaloissa oli eilen ja edellispäivän ajan erinomainen pöhinä. Sinällään ihan mukavaa ja yleensä hyvää kuntoa on hankala hukata viikossa. Nyt siihen on kuitenkin tarjoutunut jopa erinomainen mahdollisuus, sillä ilmeisesti Ikean lihapyöryköistä tai pahmiksestä koppasin itselleni mukaani kevätflunssan vol 2. Se on tässä käynnistellyt itseään 3 päivää ja nyt homma alkaa olla pian täydessä vauhdissa ja keho aika lailla sekaisin. Yritin lepäämällä saada kyseisen kiusan pois, mutta eipä ole lähtenyt ja sen kun vaan vahvistuu. No edellinen flunssa vei kunnon alas noin 15 päivän ajaksi, joten tästä kun laskee 15 päivää, niin ollaan sopivasti kesäkuun puolella ja voi rauhassa ottaa aurinkoa terveiden kirjoissa. Ja tottakai Stadi sprintissä tulen olemaan kova.
Sellaisia miehiä saattaisi harmittaa flunssa, jotka pitävät sprintistä ja haluaisivat menestyä siinä, mutta itse olen täysverinen viestijyrä, niin osaan ottaa asian tyynesti.
sunnuntai, 27. toukokuuta 2012
torstai, 24. toukokuuta 2012
Näin ei ole hyvä
Eilinen Uudenmaan AM sprintti on herättänyt Suunnistus.Netissä kaikenlaista keskustelua, joka tarkoittaa aina, että jotain on pahasti pielessä, sillä isot pamput ovat heränneet. Eilinen kisa oli todella spesiaali ja loistava kaikinpuoli, mutta pientä hierontaa vaaditaan, ennen kuin sprinttiä viedään esim Singaporeen asfalttiviidakkoon.
Itsekkin tein eilen muutamia koukkuja ja kömmähdyksiä, mutta omat virheeni laitan täysin omaan piikkiin. Mutta joidenkin mielestä kisa oli täysin arpapeliä. En lähtisi kuitenkaan niin kovaa lausuntoa lyömään tiskiin, sillä kaikkien sarjojen radat olivat täysin suunnistettavissa ilman virheitä. Ennen kisaa ratamestari sanoi tai ainakin antoi ymmärtää, että kartta on hyvä kompromissi tämänhetkisillä karttamerkeillä ja sitä se olikin, mutta jossain kohdissa karttamerkit vaativat pientä viilausta tai oikeastaan uusia tulokkaita listoille tai sääntöjen muuttamista.
Ensimmäinen minua askarruttanut asia oli kaksi tasoa päällekkäin. Käytännössä et voi kuvata ylemmän tason reunaa kielletyllä muurilla, sillä se sulkee alta menevän reitin paksulla viivallaan. Nyt asia oli kuvattu sillalla, jossa on ohuempi viiva. Yleensä kuitenkin suunnistaja on tottunut, että sillat ovat lyhyitä, jotka menevät teiden tai vesistöjen yli ja niiden yli vaan juostaan. Nyt kuitenkin silta asfaltin päällä aiheutti pientä mustien viivojen viidakkoa silmille. Käytännössä miesten 5-6 välillä jos ennakoi kartan mukaan viivojen paksuuksia ja muodostaa karttakuvaa voi ajatella, että edessä on jyrkänne tai silta tai kielletty muuri. No paikan päällä sen huomaa. Mutta jos odotat kartalla jyrkännettä ja siinä ei olekkaan kun silta, niin olet sekaisin. Toki siellä risteili pisteviivaa joka kulmassa, mutta pisteiden tarkoituksen ymmärtäminen muutamassa sekunnissa saattaa olla hieman hankalaa. Käytännössä musta viiva ei paksuimpana mahdollisena tarkoittaa, että saat mennä mistä vaan. Eilen sillan merkillä merkityt tasojen reunat aiheuttivat hieman päänvaivaa. Käytännössä sillalta saa hypätä, jos mieli tekee. Eilenkin joku todella hommaansa keskittynyt kaveri olisi voinut katsoa vaan karttaa ja hyppiä aitojen yli siellä, missä on kapeampaa mustaa. Yllätys onkin ikävä, kun alastulo maahan kestää odotettua pidempään ja alastulo onkin 7 metriä alempana. Jotain pitäisi tehdä.
Oma ehdotukseni olisi, että katos olisi oma merkkinsä, jolla kuvataan katoksia, miten ne yleensä merkitäänkin. Sen lisäksi pitäisi saada jokin kuvaamaan kahden tason paikkoja, joissa pystyy juoksemaan alla pidemmän aikaa. Kuten eilinen maasto ja esim parkkihallit. Esim jonkintasoinen ruskea. Tietäisi heti, että sekä alla, että päällä saa juosta. Lisäksi näiden tasojen reunat kuvattaisiin kolmannella aita symbolilla, jossa olisi esimerkiksi 4 väkästä ja se olisi muuten normaalin aidan paksuinen. Tällöin aitaa ei sotketa kiellettyyn aitaan ja varoittaa ja antaa infoa ylätasoilla.
Toinen ongelma kohta oli portaat joissain paikoissa, joita ympyröin. Portaat lähtevät parin mustan viivan takaa ja toisessa näyttää olevan jotain rakennustakin tiellä. Mutta kuitenkin näitä pystyi käyttämään. Toki viivat olivat ohuita, mutta suunnistus ei pitäisi olla koko ajan viivojen vertailua.
Eli oma ehdotukseni on, että siltamerkkiä ei käytetä keskustoissa vaan tuodaan muutama uusi symboli kehään.
Itsekkin tein eilen muutamia koukkuja ja kömmähdyksiä, mutta omat virheeni laitan täysin omaan piikkiin. Mutta joidenkin mielestä kisa oli täysin arpapeliä. En lähtisi kuitenkaan niin kovaa lausuntoa lyömään tiskiin, sillä kaikkien sarjojen radat olivat täysin suunnistettavissa ilman virheitä. Ennen kisaa ratamestari sanoi tai ainakin antoi ymmärtää, että kartta on hyvä kompromissi tämänhetkisillä karttamerkeillä ja sitä se olikin, mutta jossain kohdissa karttamerkit vaativat pientä viilausta tai oikeastaan uusia tulokkaita listoille tai sääntöjen muuttamista.
Ensimmäinen minua askarruttanut asia oli kaksi tasoa päällekkäin. Käytännössä et voi kuvata ylemmän tason reunaa kielletyllä muurilla, sillä se sulkee alta menevän reitin paksulla viivallaan. Nyt asia oli kuvattu sillalla, jossa on ohuempi viiva. Yleensä kuitenkin suunnistaja on tottunut, että sillat ovat lyhyitä, jotka menevät teiden tai vesistöjen yli ja niiden yli vaan juostaan. Nyt kuitenkin silta asfaltin päällä aiheutti pientä mustien viivojen viidakkoa silmille. Käytännössä miesten 5-6 välillä jos ennakoi kartan mukaan viivojen paksuuksia ja muodostaa karttakuvaa voi ajatella, että edessä on jyrkänne tai silta tai kielletty muuri. No paikan päällä sen huomaa. Mutta jos odotat kartalla jyrkännettä ja siinä ei olekkaan kun silta, niin olet sekaisin. Toki siellä risteili pisteviivaa joka kulmassa, mutta pisteiden tarkoituksen ymmärtäminen muutamassa sekunnissa saattaa olla hieman hankalaa. Käytännössä musta viiva ei paksuimpana mahdollisena tarkoittaa, että saat mennä mistä vaan. Eilen sillan merkillä merkityt tasojen reunat aiheuttivat hieman päänvaivaa. Käytännössä sillalta saa hypätä, jos mieli tekee. Eilenkin joku todella hommaansa keskittynyt kaveri olisi voinut katsoa vaan karttaa ja hyppiä aitojen yli siellä, missä on kapeampaa mustaa. Yllätys onkin ikävä, kun alastulo maahan kestää odotettua pidempään ja alastulo onkin 7 metriä alempana. Jotain pitäisi tehdä.
Oma ehdotukseni olisi, että katos olisi oma merkkinsä, jolla kuvataan katoksia, miten ne yleensä merkitäänkin. Sen lisäksi pitäisi saada jokin kuvaamaan kahden tason paikkoja, joissa pystyy juoksemaan alla pidemmän aikaa. Kuten eilinen maasto ja esim parkkihallit. Esim jonkintasoinen ruskea. Tietäisi heti, että sekä alla, että päällä saa juosta. Lisäksi näiden tasojen reunat kuvattaisiin kolmannella aita symbolilla, jossa olisi esimerkiksi 4 väkästä ja se olisi muuten normaalin aidan paksuinen. Tällöin aitaa ei sotketa kiellettyyn aitaan ja varoittaa ja antaa infoa ylätasoilla.
Toinen ongelma kohta oli portaat joissain paikoissa, joita ympyröin. Portaat lähtevät parin mustan viivan takaa ja toisessa näyttää olevan jotain rakennustakin tiellä. Mutta kuitenkin näitä pystyi käyttämään. Toki viivat olivat ohuita, mutta suunnistus ei pitäisi olla koko ajan viivojen vertailua.
Eli oma ehdotukseni on, että siltamerkkiä ei käytetä keskustoissa vaan tuodaan muutama uusi symboli kehään.
keskiviikko, 23. toukokuuta 2012
SM kenraali osa 1
Kokeilin tänään SM kilpailuissa tuttua formaattia, eli karsinta + finaali yhdistelmää. Toteutus oli seuraavanlainen. Kotoa 14.15 kohti turkua, jossa AM sprintin varjokarsinta 2,6km kaupunkiluukutusta, välissä vähän jotain palaa naamariin ja ajelu Espooseen ja siellä Uudenmaan AM sprintti niin kovaa kuin vielä jaksaa.
Sapluuna sujui jokseenkin heikonlaisesti. Turun rata oli hieman ylipitkä karsinnaksi, sillä aikaa meni 15.45. Luulen kuitenkin, että teknisellä radalla finaaliin oltaisiin menty niin että heilahtaa, mutta taisin syödä karsinnassa hieman liian suuren määrän eväitä, sillä finaalissa eväät oli jo niin sanotusti loppu.
Uudenmaan AM sprintin rata oli ennakkohehkutuksen veroinen, ja tekninen rata tuotti ongelmia lähes kaikille. Itse sorruin puoleen tusinaan reitinvalinta virheitä, joissa tuli pataan 5-15 sekuntiin ja kahteen suureen virheeseen, jossa molemmissa piti löytää portaat ylemmälle tasanteelle. No jostain syystä portaat eivät tänään osuneet silmiin ja tein 20 sekunnnin ja 35 sekunnin virheet, jotka sprintissä lyödään sarakkeeseen megapummit. Kulkupoliittisesti jaksoin puristaa 10. rastille asti, jonka jälkeen vauhti oli todella todella väsynyttä ja sain katsella Metsälän tossuja loppumatkan.
Koska Espoon kisa oli hyvinkin mielenkiintoinen, alla rastiväli rastiväliltä pientä analyysiä.
K-1: Suoraan mennessä jäätävää penkkaa ja puskaa, joten kierrän suosiolla.
1-2: En löydä järkevää reittiä mistään muualta kuin vasemmalta, joten kierrän kaukaa, joka ilmeisesti oli ihan hyvä, sillä olen nopein.
2-3: Sama se mistä menee, lähden pohjoiseen, kun Metsäläkin menee sinne. Sitä en tiedä, mitä Juuso alkumatkalla tunaroi, mutta 3 min kohdalla olin ottanut miestä jo 53 sekuntia kiinni.
3-4: kierrän taas, sillä suoraan näyttää hitaalta. Itse asiassa suora reitti osoittautui yli 5 sekuntia nopeammaksi, jos sen osasi toteuttaa.
4-5: Kierrän vasemmlta, mutta juoksen liian kauan puskassa. En tiedä, mutta luulen, että tuoreella reidellä suoraan juostaan kovempaa.
5-6: Mies hapoilla ja en huomaa portaita ja seilaan aivan väärällä puolella katua. Sprintissäkin voi lukea karttaa, jos on epävarma. Kokeilin kuitenkin taktiikkaa, jossa juostaa silmittömästi väärään suuntaan. Ei reitinvalintaa, jään yli 20 sekkaa. Menetän kärkipostin lopulliseti.
6-7: Juoksen suoraa reittiä mutta portaat on todella hitaat näemmä alaspäin ja otan takkiin 9 sekuntia vasemmalta kiertäviin.
7-8. Basic sprinttiä. Oikealta ja kolmas. Sama se mistä menee kunhan menee.
8-9: Ilmeisesti edellisellä välillä juoksin silmät kiinni, sillä missaan portaat ja kierrän ketunlenkin 35 sekkaa. Rastin jälkeen piti saman tien laukoa ylös portaisiin, mutta aina ei kaikki onnistu.
9-10: Lähden takaisin ja kierrän vasemmalta. Lopussa puskan läpi. Oikea jälkikäteen katsottuna paljon selkeämpi.
10-11: Sen verran hektistä ja vitutuksen sävyttämää edellisillä väleillä, että missaan suoran reitin ja kierrän jostain hornasta oikealta. Pataan tulee yli 10 sekkaa. Osittain tossulla tietysti, mutta suoraan on aina nopein, jos ei mitään mäkeä ole ja niin nytkin.
11-12: Oikaisen puiston läpi. Hyvä valinta, hidas mies.
12-13: Vasemmalta. Happoa koneessa jo niin paljon, että eteneminen alkaa olemaan todella tuskaista. Hyvästelen Metsälän rastilla, sillä meikäläisen vauhti ei yllättäen kelpaa. Oikealta mahdollinen reitti, ehkäpä jopa nopeampi.
13-14: Mahdollisimman suoraan. Tossulla pataan yli 10 sekkaa, lopun alkua. Joku juoksee oikealta ja joku vasemmalta, mutta lienevät aika huonoja valintoja.
14-15: Oikealta Metsälän peesissä.
15-16: Suoraan.
16-17: Metsälän reitti ei kelpaa, joten otan oman ja suoremman ja saan välimatkaa pienennettyä.
17-18: Oikealta mettästä.
18-M: Happopitoisilla jaloilla maaliin.
Päivän epistolan opetus ja tulos: Turussa ihan mukava suoritus ja opintosarakkeeseen jäi porttien erityinen muistaminen tulevissa kisoissa, sillä sellaseen tuli hairahdettua 17 rastille mennessä. Väliajan SM kisoissa vietän muulla tavoin kuin autolla ajaessa, joten silläkin saralla tulee parannusta. Finaalisuorituksesta jäi käteen vaikka mitä: muistan varmastikin ikuisesti katsoa mallikartasta portaiden paikat tarkemmin. Virheitä tekemällä oppii mielestäni sprintissä todella paljon, joten sopiva määrä tuli häröityä tässäkin kisassa. Kerran kun häröilee yhden tyyppisessä kisassa, ei tarvitse enää seuraavassa koukkia. Sääntö on pitänyt suhteellisen hyvin paikkansa. 2010 koukin Sprintin karsinnassa, finaalissa ei enää ollut tarvetta. Sama päti MM kisojen kohdalla. Katastuksissa Hervannassa opettelin yliopisto suunnistuksen, joten MM sprintissä olin jo konkari. Viime vuonna sama päti SM kisoissa. Karsinnassa opettelin Piikkiön keskustan nokkospuskien niittotekniikan, joten BEE finaalissa olin paljon kokeneempi siinä asiassa. Joten nyt olen valmis starttaamaan Tampereen keskustassa 8.6. Keskustaajama kikkailut on selkärangassa.
Seuraavat päivät pyhitän aktiiviselle palautimiselle tenttikirjojen muodossa ja teen SM sprintin kenraalin osa 2 sunnuntaina. Silloin haetaan kengän alle yliopisto miljöötä ja finaali juostaan mutkikkaassa asuinympäristössä Etelä-Suomen jossain kunnassa. Sen jälkeen on aika suorittaa kattoon syljeskelyä, käydä tiistaina ihmettelemässä POLIsprintin järjestelyitä, keskiviikkona haistella Mynämäen tartania ja torstaina hölkkäillä TSC Grande final Varissuolla. Sen jälkeen voikin keskittyä auringonottoon. Saatan ehkä jopa panostaa Jukolaan ja tyrkätä Keinukallion Juko treenin kevyenä treeninä.
Sapluuna sujui jokseenkin heikonlaisesti. Turun rata oli hieman ylipitkä karsinnaksi, sillä aikaa meni 15.45. Luulen kuitenkin, että teknisellä radalla finaaliin oltaisiin menty niin että heilahtaa, mutta taisin syödä karsinnassa hieman liian suuren määrän eväitä, sillä finaalissa eväät oli jo niin sanotusti loppu.
Uudenmaan AM sprintin rata oli ennakkohehkutuksen veroinen, ja tekninen rata tuotti ongelmia lähes kaikille. Itse sorruin puoleen tusinaan reitinvalinta virheitä, joissa tuli pataan 5-15 sekuntiin ja kahteen suureen virheeseen, jossa molemmissa piti löytää portaat ylemmälle tasanteelle. No jostain syystä portaat eivät tänään osuneet silmiin ja tein 20 sekunnnin ja 35 sekunnin virheet, jotka sprintissä lyödään sarakkeeseen megapummit. Kulkupoliittisesti jaksoin puristaa 10. rastille asti, jonka jälkeen vauhti oli todella todella väsynyttä ja sain katsella Metsälän tossuja loppumatkan.
Koska Espoon kisa oli hyvinkin mielenkiintoinen, alla rastiväli rastiväliltä pientä analyysiä.
K-1: Suoraan mennessä jäätävää penkkaa ja puskaa, joten kierrän suosiolla.
1-2: En löydä järkevää reittiä mistään muualta kuin vasemmalta, joten kierrän kaukaa, joka ilmeisesti oli ihan hyvä, sillä olen nopein.
2-3: Sama se mistä menee, lähden pohjoiseen, kun Metsäläkin menee sinne. Sitä en tiedä, mitä Juuso alkumatkalla tunaroi, mutta 3 min kohdalla olin ottanut miestä jo 53 sekuntia kiinni.
3-4: kierrän taas, sillä suoraan näyttää hitaalta. Itse asiassa suora reitti osoittautui yli 5 sekuntia nopeammaksi, jos sen osasi toteuttaa.
4-5: Kierrän vasemmlta, mutta juoksen liian kauan puskassa. En tiedä, mutta luulen, että tuoreella reidellä suoraan juostaan kovempaa.
5-6: Mies hapoilla ja en huomaa portaita ja seilaan aivan väärällä puolella katua. Sprintissäkin voi lukea karttaa, jos on epävarma. Kokeilin kuitenkin taktiikkaa, jossa juostaa silmittömästi väärään suuntaan. Ei reitinvalintaa, jään yli 20 sekkaa. Menetän kärkipostin lopulliseti.
6-7: Juoksen suoraa reittiä mutta portaat on todella hitaat näemmä alaspäin ja otan takkiin 9 sekuntia vasemmalta kiertäviin.
7-8. Basic sprinttiä. Oikealta ja kolmas. Sama se mistä menee kunhan menee.
8-9: Ilmeisesti edellisellä välillä juoksin silmät kiinni, sillä missaan portaat ja kierrän ketunlenkin 35 sekkaa. Rastin jälkeen piti saman tien laukoa ylös portaisiin, mutta aina ei kaikki onnistu.
9-10: Lähden takaisin ja kierrän vasemmalta. Lopussa puskan läpi. Oikea jälkikäteen katsottuna paljon selkeämpi.
10-11: Sen verran hektistä ja vitutuksen sävyttämää edellisillä väleillä, että missaan suoran reitin ja kierrän jostain hornasta oikealta. Pataan tulee yli 10 sekkaa. Osittain tossulla tietysti, mutta suoraan on aina nopein, jos ei mitään mäkeä ole ja niin nytkin.
11-12: Oikaisen puiston läpi. Hyvä valinta, hidas mies.
12-13: Vasemmalta. Happoa koneessa jo niin paljon, että eteneminen alkaa olemaan todella tuskaista. Hyvästelen Metsälän rastilla, sillä meikäläisen vauhti ei yllättäen kelpaa. Oikealta mahdollinen reitti, ehkäpä jopa nopeampi.
13-14: Mahdollisimman suoraan. Tossulla pataan yli 10 sekkaa, lopun alkua. Joku juoksee oikealta ja joku vasemmalta, mutta lienevät aika huonoja valintoja.
14-15: Oikealta Metsälän peesissä.
15-16: Suoraan.
16-17: Metsälän reitti ei kelpaa, joten otan oman ja suoremman ja saan välimatkaa pienennettyä.
17-18: Oikealta mettästä.
18-M: Happopitoisilla jaloilla maaliin.
Päivän epistolan opetus ja tulos: Turussa ihan mukava suoritus ja opintosarakkeeseen jäi porttien erityinen muistaminen tulevissa kisoissa, sillä sellaseen tuli hairahdettua 17 rastille mennessä. Väliajan SM kisoissa vietän muulla tavoin kuin autolla ajaessa, joten silläkin saralla tulee parannusta. Finaalisuorituksesta jäi käteen vaikka mitä: muistan varmastikin ikuisesti katsoa mallikartasta portaiden paikat tarkemmin. Virheitä tekemällä oppii mielestäni sprintissä todella paljon, joten sopiva määrä tuli häröityä tässäkin kisassa. Kerran kun häröilee yhden tyyppisessä kisassa, ei tarvitse enää seuraavassa koukkia. Sääntö on pitänyt suhteellisen hyvin paikkansa. 2010 koukin Sprintin karsinnassa, finaalissa ei enää ollut tarvetta. Sama päti MM kisojen kohdalla. Katastuksissa Hervannassa opettelin yliopisto suunnistuksen, joten MM sprintissä olin jo konkari. Viime vuonna sama päti SM kisoissa. Karsinnassa opettelin Piikkiön keskustan nokkospuskien niittotekniikan, joten BEE finaalissa olin paljon kokeneempi siinä asiassa. Joten nyt olen valmis starttaamaan Tampereen keskustassa 8.6. Keskustaajama kikkailut on selkärangassa.
Seuraavat päivät pyhitän aktiiviselle palautimiselle tenttikirjojen muodossa ja teen SM sprintin kenraalin osa 2 sunnuntaina. Silloin haetaan kengän alle yliopisto miljöötä ja finaali juostaan mutkikkaassa asuinympäristössä Etelä-Suomen jossain kunnassa. Sen jälkeen on aika suorittaa kattoon syljeskelyä, käydä tiistaina ihmettelemässä POLIsprintin järjestelyitä, keskiviikkona haistella Mynämäen tartania ja torstaina hölkkäillä TSC Grande final Varissuolla. Sen jälkeen voikin keskittyä auringonottoon. Saatan ehkä jopa panostaa Jukolaan ja tyrkätä Keinukallion Juko treenin kevyenä treeninä.
tiistai, 22. toukokuuta 2012
Pitkästä aikaa
Silja-Rasteista alkanut mollivoittoinen periodi on kääntymässä paremmaksi. Tai paremmasta en tiedä, mutta harjoituspäiväkirjaan olen pystynyt ruksaamaan jo jopa kaksi sellaista harjoitusta, jota voin kutsua treenaamiseksi. Toinen oli mallia ylämäkivedot + 10x100m ja toinen oli 10x1min purulla. Näillä kahdella harjoituksella ei vielä kuuhun lennetä ja tuskin päästään edes lentoonkaan, mutta tässä on viikko aikaa saada jonkinlaista virettä SM sprinttiin. Ja sinnehän lähden kovin odotuksin. Finaalipaikka olisi tänä vuonna kiikarissa ja mielummin se finaali, jonka voittaja muistetaan, eikä se finaali, jonka voittajille lähinnä nauretaan. Siitä viikko ja taas pitäisi olla kunnossa Tampereella. Mielenkiintoisia kilpailuja tulossa ja tarkoitus olisi saada niistä mukaan muutakin kuin elämyksiä.
Huomenna ohjelmassa on AM sprintti Espoossa ja AM sprintin "karsinta" Turussa. Itse Espoon kisassa on 70 kaveria viivalla miesten sarjassa, joten mielenkiintoinen otatus saadaan sielläkin aikaiseksi.
Huomenna ohjelmassa on AM sprintti Espoossa ja AM sprintin "karsinta" Turussa. Itse Espoon kisassa on 70 kaveria viivalla miesten sarjassa, joten mielenkiintoinen otatus saadaan sielläkin aikaiseksi.
sunnuntai, 20. toukokuuta 2012
Vieraalla maalla
Urheilurintamalla on viime päivät eletty omalla kohdallani jokseenkin synkkää ajanjaksoa, josta ei kuuluisalle jälkipolvelle jää juurikaan kerrottavaa. Torstaina taapersin Prisma rastit ja tänään konttasin ExtremeRunin. Kummastakaan kilpailusta ei positiivia asioita pysty kaivamaan vaikka kuinka syvälle jatkaisi, joten en siihen urakkaan edes lähde. Tosin ExtremeRunissa voitin KukkulanKuningas kirikisan ja sain vajaan 300 euron arvosta palautuspatukoita ja muuta Fastin kamaa, joten nyt voi vuoden treenailla hyvillä mielin, sillä patukkaa on tarjolla joksikin aikaa ja energiaa juoman muodossa muutamiksi sadoiksi litroiksi, joten se puoli on kunnossa.
Oman kisailun ohella seurasin tänään EM sprinttiä. EM sprintti juostiin Falunin mäkimontussa ja oli ilo nähdä, että Euroopan mestariksi juoksi ikäiseni ruotsalais kollega. Tai en sotkisi kyllä itseäni samaan lauseeseen Leanderssonin kanssa, sen verran tasoeroa on tällä hetkellä havaittavissa.
Tämän vuoden EM kisan rata oli helppo, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Suunnistuksellinen haaste oli todella vähäistä, joten tossulla ratkaistiin käytännössä koko kisa. Jos teit virheen, olit käytännössä viimeinen ja jos juoksu ei maittanut, olit käytännössä viimeinen. Ja tuloslista oli jokseenkin suoraan verrannollinen 3000m aikoihin. En lähtisi moittimaan ratamestaria radasta, mutta ehkäpä Falun-Mora sektori olisi tarjonnut jossain kolkassa hieman haastavampaa suunnistusta. Mutta ainakin tämän päivän rata osoitti, että sprintti on menossa siihen suuntaan, että 9min päälle menevillä 3000m ajoilla ei ole asiaa edes arvokisoihin. 8.40 pitää lyödä tauluun, jos mielii 20 joukkoon ja 8.20 alle, jos mielii olla podiumilla. Myös huomattava muutos on sekin, että sprintissä ja metsämatkoilla kärjessä on aivan eri nimisiä miehiä. Tosin osin kilpailuohjelman syystä, mutta ennen kaikkea johtuen siitä, että vaadittavat ominaisuudet ovat hieman erilaisia. Hyvä esimerkki on mies nimeltä J Lysell. Ilmeisen hyvällä juoksulla mies oli keskimatkalla sijalla 20+ ja sprintissä kolmas. Toki jossain maastotyypeissä pitkämatka pystytään voittamaan pelkällä mailerin reidellä, mutta jos ajattelee pitkässä juoksussa on erittäin paljon todennäköisempää, että pitkän matkan MM kultaa voittaa enemmän hiihtäjän näköinen voimajuoksija, kuin mikään siimajalka. Ja harvoin millään tukkireisillä 3000m lykitään lähellekkään 8min rajaa.
Itse huomasin torstain Prisma rasteilla korrelaation suomalaisen sprinttimenestyksen ja kilpailujen taitotason välillä. Tai en oikeastaan huomannut asiaa vaan mietin asiaa samalla, kun haahuilin jossain puskissa. Ei ole mitenkään outoa, että suomalainen suunnistaja on hidas, jos hän juoksee kesässä noin 20 keskimatkan kilpailua PRISMA rastien kaltaisessa maastossa, jossa etenemisvauhti on hidas ja pohja vaikeasti juostavaa. Samaan aikaan Sveitsin pojjaat juoksevat keskimatkojaan jossain hiekkatie viidakossa ja välillä poimivat rastin jostain karhunvatukka puskan takaa ja pohja on koko ajan juostavaa ja vauhti kovaa. Siinä pakostakin oppii juoksemaan rajoitinta vastaan toisin kuin Suomessa. Tosin Suomessakin juostaan rajoitinta vastaan mutta se ei ole fyysinen vaan taidollinen rajoitin.
Miksi näin sitten on? Miksi Suomessa juostaan vaikeita kisoja? Severin Howald kiteytti joskus sen miksi sveitsiläiset ovat hyviä sprintissä. Selitys oli yksinkertainen: he tykkäävät juosta sprinttiä. No miksi suomalaiset ovat hyviä avokalliokeskimatkoilla: suomalaiset tykkäävät avokalliokeskimatkoista. Väitän, että jos sprintin EM kilpailun 10 parasta olisivat olleet mukana Prisma rastien H21E sarjassa, eivät kyseiset herrat olisi ollut samoilla sijoilla kuin EM kisoissa. Aika moni ja ehkäpä jopa kaikki olisivat jäänneet voittaja Wickholmillle minuuttikaupalla. Vieraassa lajissa ja ympäristössä on hankala tehdä tulosta. Suomalaisten kohdalla tämä laji on sprintti. Mutta luulen, uskon ja toivon, että kelkka on kääntymässä hyvää vauhtia kohtia alamäkeä. Muutos on hidas, mutta tapahtumassa.
Oman kisailun ohella seurasin tänään EM sprinttiä. EM sprintti juostiin Falunin mäkimontussa ja oli ilo nähdä, että Euroopan mestariksi juoksi ikäiseni ruotsalais kollega. Tai en sotkisi kyllä itseäni samaan lauseeseen Leanderssonin kanssa, sen verran tasoeroa on tällä hetkellä havaittavissa.
Tämän vuoden EM kisan rata oli helppo, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Suunnistuksellinen haaste oli todella vähäistä, joten tossulla ratkaistiin käytännössä koko kisa. Jos teit virheen, olit käytännössä viimeinen ja jos juoksu ei maittanut, olit käytännössä viimeinen. Ja tuloslista oli jokseenkin suoraan verrannollinen 3000m aikoihin. En lähtisi moittimaan ratamestaria radasta, mutta ehkäpä Falun-Mora sektori olisi tarjonnut jossain kolkassa hieman haastavampaa suunnistusta. Mutta ainakin tämän päivän rata osoitti, että sprintti on menossa siihen suuntaan, että 9min päälle menevillä 3000m ajoilla ei ole asiaa edes arvokisoihin. 8.40 pitää lyödä tauluun, jos mielii 20 joukkoon ja 8.20 alle, jos mielii olla podiumilla. Myös huomattava muutos on sekin, että sprintissä ja metsämatkoilla kärjessä on aivan eri nimisiä miehiä. Tosin osin kilpailuohjelman syystä, mutta ennen kaikkea johtuen siitä, että vaadittavat ominaisuudet ovat hieman erilaisia. Hyvä esimerkki on mies nimeltä J Lysell. Ilmeisen hyvällä juoksulla mies oli keskimatkalla sijalla 20+ ja sprintissä kolmas. Toki jossain maastotyypeissä pitkämatka pystytään voittamaan pelkällä mailerin reidellä, mutta jos ajattelee pitkässä juoksussa on erittäin paljon todennäköisempää, että pitkän matkan MM kultaa voittaa enemmän hiihtäjän näköinen voimajuoksija, kuin mikään siimajalka. Ja harvoin millään tukkireisillä 3000m lykitään lähellekkään 8min rajaa.
Itse huomasin torstain Prisma rasteilla korrelaation suomalaisen sprinttimenestyksen ja kilpailujen taitotason välillä. Tai en oikeastaan huomannut asiaa vaan mietin asiaa samalla, kun haahuilin jossain puskissa. Ei ole mitenkään outoa, että suomalainen suunnistaja on hidas, jos hän juoksee kesässä noin 20 keskimatkan kilpailua PRISMA rastien kaltaisessa maastossa, jossa etenemisvauhti on hidas ja pohja vaikeasti juostavaa. Samaan aikaan Sveitsin pojjaat juoksevat keskimatkojaan jossain hiekkatie viidakossa ja välillä poimivat rastin jostain karhunvatukka puskan takaa ja pohja on koko ajan juostavaa ja vauhti kovaa. Siinä pakostakin oppii juoksemaan rajoitinta vastaan toisin kuin Suomessa. Tosin Suomessakin juostaan rajoitinta vastaan mutta se ei ole fyysinen vaan taidollinen rajoitin.
Miksi näin sitten on? Miksi Suomessa juostaan vaikeita kisoja? Severin Howald kiteytti joskus sen miksi sveitsiläiset ovat hyviä sprintissä. Selitys oli yksinkertainen: he tykkäävät juosta sprinttiä. No miksi suomalaiset ovat hyviä avokalliokeskimatkoilla: suomalaiset tykkäävät avokalliokeskimatkoista. Väitän, että jos sprintin EM kilpailun 10 parasta olisivat olleet mukana Prisma rastien H21E sarjassa, eivät kyseiset herrat olisi ollut samoilla sijoilla kuin EM kisoissa. Aika moni ja ehkäpä jopa kaikki olisivat jäänneet voittaja Wickholmillle minuuttikaupalla. Vieraassa lajissa ja ympäristössä on hankala tehdä tulosta. Suomalaisten kohdalla tämä laji on sprintti. Mutta luulen, uskon ja toivon, että kelkka on kääntymässä hyvää vauhtia kohtia alamäkeä. Muutos on hidas, mutta tapahtumassa.
lauantai, 12. toukokuuta 2012
Masku sprintti
Tänään juoksenneltiin Mynämäen kaduilla ja puistoissa Masku sprintti. Itse olin tehnyt kyseisen kilpailun radat veljeni kanssa, joten sain seurailla kilpailua sivusta. 1. kilpailu oli raakaa luukutusta ja toinen hieman teknisempää perus suomalaista taajamaa. Radoista en suuremmin palautetta kerännyt, mutta kukaan ei giljotiiniin päätäni ollut missään vaiheessa laittamassa, joten jollain tasolla vältimme katastrofin. Eräs mies henkilö tosin huuteli suhteellisen ärhäkästi suorituksensa lomassa, että oli nähnyt jonkun juoksevan kielletyn aidan läpi ja kyseistä juoksijaa ei ollut hylätty. No kaikkien puskien vahtimiseen olisi pitänyt valjastaa koko seura valvontahommiin, joten jokunen taisi livahtaa jostain puskan läpi. Mutta kaiken kaikkiaan jo klassikoiksi suomalaisissa sprinteissä muodostuneet "kielletyt puskat" saivat olla todella rauhassa, vaikka en kilometri kaupalla nauhaa maastoon levittänytkään, vain 30m. Pientä epäselvyyttä aiheutti jonkinmoinen finaali, karsinta, 1. kilpailu, 2. kilpailu terminologian sekoittaminen ja se, että missään ei mainittu kuka saa palkinnon ja miksi. Itselle ei kyseinen sektori kuulunut, mutta sen verran sanon, että viime vuoden konsepti turhalla karsinnalla on kuopattu. Tämän vuoden kisassa oli ehkäpä huomattavissa samaa efektiä kuin Nokian strategianmuutos aiheutti sijoittajissa: aina kun jotain uutta ja vanhasta poikkeavaa tuodaan markkinoille, niin se aiheuttaa hämmennystä.
Itse juoksentelin kisan ohella treeniä seuraavalla sapluunalla:
Juosten kisoihin 1km
Juosten lähtöpaikalle 500m
rastien vienti juosten ja aina uuden rastin haku autolta reippaampaan tahtiin n. 3-4km
Rastien tarkistusjuoksu 4km
kisojen seuraaminen 3km
Rastien haku samalla tavalla kuin vienti 3km
Rastien vienti taas samalla kaavalla 3km
H21 sarjan 2. kisa kovaa 13.03 2,5km
Kisan seuraamista 2km
Rastien haku 2-3km
Päälle meinasin juosta vielä kotiin, mutta menin autolla, kun alko mies tummua.
yhteensä n. 24-26km, josta reipasta osa, osa spurtteja, 13min kovaa ja muuten reipasta PK:ta ja väliin aina seisoskelua. Koko treeni ajoittui välille 8.30-14.00. Kaikin puolin mielenkiintoinen "treeni". Kulkuhin pikku hiljaa alkaa olla paranemaan päin, mutta vielä oli hieman synkkää poikaa rintissä, osin johtui hieman tiukasta aikataulusta.
Itse juoksentelin kisan ohella treeniä seuraavalla sapluunalla:
Juosten kisoihin 1km
Juosten lähtöpaikalle 500m
rastien vienti juosten ja aina uuden rastin haku autolta reippaampaan tahtiin n. 3-4km
Rastien tarkistusjuoksu 4km
kisojen seuraaminen 3km
Rastien haku samalla tavalla kuin vienti 3km
Rastien vienti taas samalla kaavalla 3km
H21 sarjan 2. kisa kovaa 13.03 2,5km
Kisan seuraamista 2km
Rastien haku 2-3km
Päälle meinasin juosta vielä kotiin, mutta menin autolla, kun alko mies tummua.
yhteensä n. 24-26km, josta reipasta osa, osa spurtteja, 13min kovaa ja muuten reipasta PK:ta ja väliin aina seisoskelua. Koko treeni ajoittui välille 8.30-14.00. Kaikin puolin mielenkiintoinen "treeni". Kulkuhin pikku hiljaa alkaa olla paranemaan päin, mutta vielä oli hieman synkkää poikaa rintissä, osin johtui hieman tiukasta aikataulusta.
perjantai, 11. toukokuuta 2012
10mila ja muutama sprintti
Yleensä 10milan ja Jukolan analyysit on aika heittää tulille, kun saunan jälkilöylyt alkaa pikku hiljaa haihtua telttasaunojen rakosista. Koska Tiomilassa sauna oli sen verran vaisu, että löylyjä ei tullut, eikä edes sauna ollut teltassa, antoi se vapauden viivästyttää analyysihetkeä muutamalla päivällä.
Tämän vuoden 10milan teemaksi muodostui jojotusta tyylillä. Oma sektori piti hoitaa tänä vuonna osuudella 7, joka oli 6,88km raakaa suunnistusta tai juoksua, miten tilanne sen määräsi. Tehtävän suorittamisessa ei pitänyt olla suuria ongelmia, eikä siinä periaatteessa ongelmia ollutkaan. Ainut pieni ongelma oli kulkupoliittinen epävakaus, joka hallitsi jaloissa kyseisenä aamuna. 14 päivän flunssa ja polvessa ollut orastava tulehdus vaikutti hieman päivän vireeseen ja ihan tämän yhdistelmän takia rukkasin omaa taktiikkaani muutamaan kertaan ennen kisaa. Lopullinen taktiikka oli suhteellisen yksinkertainen: Juokse perässä niin kauan kuin jaksat.
Lähtöhetkellä matkaseuraksi valikoitui GG eli Graham Gristwood, saarivaltakunnan maajoukkueratsu, joten kovempaa seurattavaa en olisi kyseseiselle osuudelle voinut edes saada. No siinä löin taktiikan lopullisesti lukkoon ja annoin keuhkojen laulaa. Käytännössä keuhkot eivät laulaneet vaan jaloissa taisi olla suurin vikatila sinä aamuna. Alussa vauhti oli jo niin kylmää, että en ehtinyt avata edes karttaa. Olin K-pisteeltä asti kuuluisassa jojossa. Välillä jouduin jostain syystä letkan kakkospaikalle, mutta käytännössä juoksin letkan viimeisenä toivoen, että jaksan maaliin ennen kuin siima katkeaa. Siima katkeamista varten olin suunnitellut muutaman toimenpiteen. 7. rastilla tein toimenpiteen numero yksi eli avasin kartan, sillä olin tippumassa letkasta. Vielä olin sen verran lähellä kuitenkin letkan päätä, että en karttaa lukenut vaan keskityin juoksemaan. Jossain vaiheessa Kivelä tuli ohi. Huomasi varmaankin, että meikäläisen selkä on todella huonoa seurattavaa. Puolen välin paikkeilla tein toisen toimenpiteen ja aloin pähkäillä missä sitä oikein mahdetaan painella ja sainkin itseni kartalle. Kuitenkaan en joutunut suunnistushommiin vaan Vaajakoski ja Pan paineli ohi paikallisessa pulkkamäessä ja siirtyivät sopivasti linkkimiehen tehtäviin. Sain siis vältellä seuraava toimenpidettä hetken. Siinä sitten juoksentelin poikien perässä. Lopussa jouduin kuitenkin tekemään kolmannen toimenpiteen eli suunnistamaan, kun Huikko paineli rastista ohi. Olin siinä jo sen verran hapoilla, että en jaksanut pummata ja avasin kartan, ihmettelin aikani ja kurvasin lipulle alaviistoon. Pojjaat tuli hetken päästä perässä lipulle ja pian taas ohi. Siinä perässä yritin taistella maaliin. Jonkilaisen peesietäisyyden sain Terään pidettyä.
Lopputulos oli 3 sekuntia lisää pataan kärjeltä ja 1.09 turpiin nopeimmalta, joka oli IKHP:n Kums, joka pysyi näemmä helposti Gritwoodin perässä. Paperilla ihan hyvää tekemistä omalta osalta, mutta käytännössä suoritus oli jotain muuta. Mutta taktisesti homma meni kuitenkin täydellisesti lapaseen. Tosin hieman parempaa suhdannetta kulkupolitiikkaan olisin toivonut, mutta ei auta.
Tulokset ja reitit
10mila:n jälkeinen viikko oli kilpailukalenterissa pyhitetty sprinttisuunnistukselle, joten juoksin muutaman kisan tämän kunniaksi. Tossu ei heilahdellut niissä ihan niin kuin pari viikkoa sitten oli havaittavissa, mutta pääsin maaliin. Molemmat kisat oli mukavia pikku kekkereitä hyvien järjestelyjen kera. Niitä on aina mukava juosta, oli kulku sitten hyvää tai jotain muuta. Pukkila sprintti oli hyvä esimerkki siitä, että muutaman asukkaan takapajulassa voidaan järjestää ihan hyvät kisat. Tosin kun kysytään lajin "asiantuntijoilta" ei 2,92km rata, jossa on 26 rastia, ole edes suunnistusta. Se on kikkailua. Pirkkalan sprinttikin oli onnistunut: Vauhdikas sekoitus kaikkea.
Pukkilan reitti
Pukkilan tulokset
Pirkkalan tulokset
Seuraavana kilpailurintamalla on luvassa Prisma rastit ja Extreme Run.
Tämän vuoden 10milan teemaksi muodostui jojotusta tyylillä. Oma sektori piti hoitaa tänä vuonna osuudella 7, joka oli 6,88km raakaa suunnistusta tai juoksua, miten tilanne sen määräsi. Tehtävän suorittamisessa ei pitänyt olla suuria ongelmia, eikä siinä periaatteessa ongelmia ollutkaan. Ainut pieni ongelma oli kulkupoliittinen epävakaus, joka hallitsi jaloissa kyseisenä aamuna. 14 päivän flunssa ja polvessa ollut orastava tulehdus vaikutti hieman päivän vireeseen ja ihan tämän yhdistelmän takia rukkasin omaa taktiikkaani muutamaan kertaan ennen kisaa. Lopullinen taktiikka oli suhteellisen yksinkertainen: Juokse perässä niin kauan kuin jaksat.
Lähtöhetkellä matkaseuraksi valikoitui GG eli Graham Gristwood, saarivaltakunnan maajoukkueratsu, joten kovempaa seurattavaa en olisi kyseseiselle osuudelle voinut edes saada. No siinä löin taktiikan lopullisesti lukkoon ja annoin keuhkojen laulaa. Käytännössä keuhkot eivät laulaneet vaan jaloissa taisi olla suurin vikatila sinä aamuna. Alussa vauhti oli jo niin kylmää, että en ehtinyt avata edes karttaa. Olin K-pisteeltä asti kuuluisassa jojossa. Välillä jouduin jostain syystä letkan kakkospaikalle, mutta käytännössä juoksin letkan viimeisenä toivoen, että jaksan maaliin ennen kuin siima katkeaa. Siima katkeamista varten olin suunnitellut muutaman toimenpiteen. 7. rastilla tein toimenpiteen numero yksi eli avasin kartan, sillä olin tippumassa letkasta. Vielä olin sen verran lähellä kuitenkin letkan päätä, että en karttaa lukenut vaan keskityin juoksemaan. Jossain vaiheessa Kivelä tuli ohi. Huomasi varmaankin, että meikäläisen selkä on todella huonoa seurattavaa. Puolen välin paikkeilla tein toisen toimenpiteen ja aloin pähkäillä missä sitä oikein mahdetaan painella ja sainkin itseni kartalle. Kuitenkaan en joutunut suunnistushommiin vaan Vaajakoski ja Pan paineli ohi paikallisessa pulkkamäessä ja siirtyivät sopivasti linkkimiehen tehtäviin. Sain siis vältellä seuraava toimenpidettä hetken. Siinä sitten juoksentelin poikien perässä. Lopussa jouduin kuitenkin tekemään kolmannen toimenpiteen eli suunnistamaan, kun Huikko paineli rastista ohi. Olin siinä jo sen verran hapoilla, että en jaksanut pummata ja avasin kartan, ihmettelin aikani ja kurvasin lipulle alaviistoon. Pojjaat tuli hetken päästä perässä lipulle ja pian taas ohi. Siinä perässä yritin taistella maaliin. Jonkilaisen peesietäisyyden sain Terään pidettyä.
Lopputulos oli 3 sekuntia lisää pataan kärjeltä ja 1.09 turpiin nopeimmalta, joka oli IKHP:n Kums, joka pysyi näemmä helposti Gritwoodin perässä. Paperilla ihan hyvää tekemistä omalta osalta, mutta käytännössä suoritus oli jotain muuta. Mutta taktisesti homma meni kuitenkin täydellisesti lapaseen. Tosin hieman parempaa suhdannetta kulkupolitiikkaan olisin toivonut, mutta ei auta.
Tulokset ja reitit
10mila:n jälkeinen viikko oli kilpailukalenterissa pyhitetty sprinttisuunnistukselle, joten juoksin muutaman kisan tämän kunniaksi. Tossu ei heilahdellut niissä ihan niin kuin pari viikkoa sitten oli havaittavissa, mutta pääsin maaliin. Molemmat kisat oli mukavia pikku kekkereitä hyvien järjestelyjen kera. Niitä on aina mukava juosta, oli kulku sitten hyvää tai jotain muuta. Pukkila sprintti oli hyvä esimerkki siitä, että muutaman asukkaan takapajulassa voidaan järjestää ihan hyvät kisat. Tosin kun kysytään lajin "asiantuntijoilta" ei 2,92km rata, jossa on 26 rastia, ole edes suunnistusta. Se on kikkailua. Pirkkalan sprinttikin oli onnistunut: Vauhdikas sekoitus kaikkea.
Pukkilan reitti
Pukkilan tulokset
Pirkkalan tulokset
Seuraavana kilpailurintamalla on luvassa Prisma rastit ja Extreme Run.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
