Portugalista kotiutuessani on harjoituspäiväkirjassa merkintöjä seuraavanlaisesti: 5x lepo. On puskenut päälle jonkun sortin kurkkukipu, flunssa räkätauti yhdistelmän, jossa välillä lisämausteena on ollut kylmiä väreitä selässä ja lievää lämpöilyä. Eipä ole tarvinnut miettiä lenkkareiden jalkaan laittoa. Tavoitteena on selättää tauti sunnuntai aamuun mennessä, jolloin starttaan kivenkovatasoisella O-ringenillä. Sinänsä levosta ei mitään haittaa varmasti ole. 10 kisan jälkeen 13 tai 14 päivään, voi olla ihan hyväksi mielenterveydelle merkkauttaa treenipäiväkirjaan nolla viikko. Jännityksellä odotan mitä tapahtuu. Saattaa pukata jäätävän kulun ringenille tai saan nousta syvästä montusta viikon päästä. We will see!
Ja jos joku haluaa jotain ajanvietettettä kesäiltoihin tai öihin, niin menkää lukemaan suunnistus.netin uskomatonta juttua U-tiomilasta. Siellä läppä lentää ja jutellaan vakavasti tärkeistä asioista. Onneksi meillä on asiantuntevia juniori suunnistajia, jotka osaavat spekuloinnin salat.
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Aina ei mene nallekarkit tasan
Eilen päättyneet pyöräsuunnistuksen JWOC skabat eivät tuonneet mainittavaa menestystä meikäläisen osoitteeseen. Loppuviikon kisoissa sävel oli pahasti mollivoittoista. Pitkällä matkalla pari kilsaa ennen maalia ketjut poikki ja 3 minuuttia pataan sen takia ja viestissä ankkuriosuudella Niemen Pekan kalusto petti ja Maamme laulun kuuntelu vaihtui pieneen harmitukseen.
JWOC pitkä pysussa oli kesäsuunnistuksen veroinen. Vaativuutta oli riittävästi, mittaa ei puuttunut ja nousuakin riitti mukavasti. 30,1km ja 1000m laittoi miehet jokseenkin tiukille. Kaikilla rastiväleillä piti lukea karttaa oikein kunnolla, että löysi oikean reitin käyräviidakosta. Ja vaikka rasteilla olisi viettänyt minuutin, siltikään ei voinut olla varma oliko reitti nopein. Koko raskas kisa oli väsyneen miehen näännytystaistelua kohti maalivaatetta. Sykkeet eivät tuntuneet nousevan ja mies oli vetelä kuin vieteri. Kunnon kisafiilistä ei saanut iskettyä silmään ja homma oli koko ajan laiskaa suorittamista. Virheitä tuli siellä täällä. Lopussa parin kilsan alamäkikivikossa ketjutkin päättivät lähteä pois leikistä, joten hommasta tuli vieläkin synkempää. Lopussa jouduin turvautumaan maaliin potkutteluun. Koko hienon päivän kruunasi karvas tosiasia, että jäin 6. sijasta eli podium paikasta sekunnin parin tunnin kisassa, joka söi myös miestä. Päivän kruunasi vielä illalla alkanut flunssa. Kaikin puolin mallikas päivä.
Viestiaamuna olin tukehtua räkään, mutta silti oli lähdettävä ajamaan, sillä olin sitä mieltä, että puolikuntoisenakin pystyisin antamaan joukkueelle jotain. Näin myös kävi. Juuso jäi avauksessa reilun 5 minuuttia, josta pystyin lohkaisemaan 3 minuutin siivun pois. Enemmänkin olisi ollut lohkaistavissa, mutta Pekka sai ankkuriosuudelle mukavan lähtöpaikan toisena pari minuuttia Tsekin Stranskyn perään. Oma suoritus oli viikon parhaita, sillä virheet jäivät oikeastaan yhteen minuutin harhailuun ja muutamaan pieneen ohiajoon. Rouva Fortuna ei taaskaan halunnut suoda Antti Vainiolle mitalia MM kisoista, vaan löi käsillä taas ja kovaa. Niemen Pekka ajoi kärjen jo kiinni puolimatkaan, jonka jälkeen rengasrikko hautasi mitalisaumat. Paikkavaahdoista ja muista taioista ei ollut apua ja päästiin nuolemaan näppejä. Hienon päivän ja suuren vitutuksen kruunasi vielä kakkosjoukkueen nousu mitaleille. Ei siinä, hieno ajo pojilta, mutta oikeusmurhalta tuntuu, kun kaikilla ajajilla fyysinen vire on hyvä ja virheitä ei tule ja silti ei menesty. Joskus urheilu on raakaa.
Nyt edessä on viikko kisojen järjestelyjä Varsinais Suomen rastipäivien muodossa ja ratamestarin roolissa ja sen jälkeen viimeinen rypitys tällä kaudella, O-ringenillä. Sen jälkeen kausi on pulkassa ja kaikki kisat mitä juoksen niin juoksen pilke silmäkulmassa.
JWOC pitkä pysussa oli kesäsuunnistuksen veroinen. Vaativuutta oli riittävästi, mittaa ei puuttunut ja nousuakin riitti mukavasti. 30,1km ja 1000m laittoi miehet jokseenkin tiukille. Kaikilla rastiväleillä piti lukea karttaa oikein kunnolla, että löysi oikean reitin käyräviidakosta. Ja vaikka rasteilla olisi viettänyt minuutin, siltikään ei voinut olla varma oliko reitti nopein. Koko raskas kisa oli väsyneen miehen näännytystaistelua kohti maalivaatetta. Sykkeet eivät tuntuneet nousevan ja mies oli vetelä kuin vieteri. Kunnon kisafiilistä ei saanut iskettyä silmään ja homma oli koko ajan laiskaa suorittamista. Virheitä tuli siellä täällä. Lopussa parin kilsan alamäkikivikossa ketjutkin päättivät lähteä pois leikistä, joten hommasta tuli vieläkin synkempää. Lopussa jouduin turvautumaan maaliin potkutteluun. Koko hienon päivän kruunasi karvas tosiasia, että jäin 6. sijasta eli podium paikasta sekunnin parin tunnin kisassa, joka söi myös miestä. Päivän kruunasi vielä illalla alkanut flunssa. Kaikin puolin mallikas päivä.
Viestiaamuna olin tukehtua räkään, mutta silti oli lähdettävä ajamaan, sillä olin sitä mieltä, että puolikuntoisenakin pystyisin antamaan joukkueelle jotain. Näin myös kävi. Juuso jäi avauksessa reilun 5 minuuttia, josta pystyin lohkaisemaan 3 minuutin siivun pois. Enemmänkin olisi ollut lohkaistavissa, mutta Pekka sai ankkuriosuudelle mukavan lähtöpaikan toisena pari minuuttia Tsekin Stranskyn perään. Oma suoritus oli viikon parhaita, sillä virheet jäivät oikeastaan yhteen minuutin harhailuun ja muutamaan pieneen ohiajoon. Rouva Fortuna ei taaskaan halunnut suoda Antti Vainiolle mitalia MM kisoista, vaan löi käsillä taas ja kovaa. Niemen Pekka ajoi kärjen jo kiinni puolimatkaan, jonka jälkeen rengasrikko hautasi mitalisaumat. Paikkavaahdoista ja muista taioista ei ollut apua ja päästiin nuolemaan näppejä. Hienon päivän ja suuren vitutuksen kruunasi vielä kakkosjoukkueen nousu mitaleille. Ei siinä, hieno ajo pojilta, mutta oikeusmurhalta tuntuu, kun kaikilla ajajilla fyysinen vire on hyvä ja virheitä ei tule ja silti ei menesty. Joskus urheilu on raakaa.
Nyt edessä on viikko kisojen järjestelyjä Varsinais Suomen rastipäivien muodossa ja ratamestarin roolissa ja sen jälkeen viimeinen rypitys tällä kaudella, O-ringenillä. Sen jälkeen kausi on pulkassa ja kaikki kisat mitä juoksen niin juoksen pilke silmäkulmassa.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
2x4
Pyöräsuunnistuksen junnu MM kisat Portugalin Montalegressa on nyt puolessa välissä. Tämän hetken saldona on sprintistä 4. sija ja keskimatkalta 4. sija. Keskimatka saatiin tai jouduttiin ajamaan pariinkin kertaan, kun rasti oli laitettu väärään paikkaan.
Sprintti
Sprintti ajettiin pyöräsuunnistukselle hieman epätavalliseen tapaan vanhassa kaupungissa keskellä Chavesia. Tekninen rata oli kuin suoraan suunnistuskisoista, paitsi piti edetä teitä pitkin. Porras ja katukikkailussa kaikki teki virheitä. Itsekkin sorruin muutamaan pahaan virheeseen ja sain tyytyä 4. sijaan 41 sekkaa kullasta. Ykkösen pummin voi vielä selittää 3 tunnin yöunilla ja pyöräilemättömyydellä, mutta muut virheet oli "sprinttimiehelle" lähes anteeksiantamattomia. Suunnistusmoodi oli ehkä jäänyt Tankan Junnuskaboista vielä väärään asentoon.
Keskimatka edition 1
Varsinaisella keskimatkalla tarjottiin teknistä rataa, jossa oli reitinvalintaa, kaupunkikikkailua ja teknistä nopeaa polkua. Homma oli koko ajan hieman hakusessa ja reitinvalinnalla tuli pitkällä välillä pataan. Maalissa olin pettynyt, mutta aika olisi silti riittänyt 6. sijaan. Mutta rastin ollessa väärässä paikassa kisa mitätöitiin ja siirrettiin seuraavaan päivään pitkän karsinta maastoon.
Keskimatka edition 2
Keskimatkan toinen kisa oli kuin suoraan maastopyöräkisoista. Reitinvalintaa ei ollut ja rata oli fyysinen. Se oli kyllä odotettavissa, sillä maasto oli ensin ajateltu pitkän matkan karsintaan. Tein varman vedon ja pysähdyin aina, kun oltiin menossa soiroon. Pummit jä olemattomiin ja maalissa olin tyytyväinen ja uskoin jopa mitaliin, sillä pyörä tuntui liikkuvan todella kovaa ajoittain. Maalissa sain kuulla, että menin neljänneksi 2 minuuttia kullasta. Hieman harmitti ja mietin, missä aikaa meni hukkaan. Väliajoista selvisi, että 5 rastilla olin jäänyt 1,5 minuuttia huonolla reitinvalinnalla ja se söi miestä. Kokonaisuudessaan kuitenkin huippukisa ja tulos tyydyttää näin jälkikäteen.
Ennen olen pitänyt itseäni enemmän taitavana suunnistajana ja polkevani hiljempaa kuin muut, mutta tänään huomasin, että pyörä liikkuu myös kärjen vauhtia. Ehkä kesän kova kulku on tarttunut maastopyöräilyynkin.
Radat ja kuvia täällä
maanantai 12. heinäkuuta 2010
JWOC 2010 Tanska
Kauden ehdoton kohokohta Tanskan JWOC kisat on nyt takana päin. Kilpailuista jäi käteen ristiriitaisia tunteita ja värikkäitä suorituksia. Kisat alkoi hyvillä juoksuilla sprintissä ja pitkällä, jatkuivat huonolla keskimatkan karsinnalla ja päättyivät keskinkertaiseen viestiankkurointiin.
Sprintti oli ohjelmassa kisojen ekana päivänä ja olin ladannut siihen kaiken. Vanha kartta oli käännetty täysin ympäri ja jokainen aita ja talonkulma oli mielessä. Mies oli niin valmis kuin arvokisojen tärkeimpään kisaan voi olla. Rouva Fortuna päätti kuitenkin sotkea pakkaa hieman omilla tempauksillaan. Järjestäjät oli päättänyt muuttaa kisoihin menevien bussien aikatauluja klo 22 illalla ja uudet ajat ei Suomen valmennusjohtoa jostain syystä tavottaneet. Siellä Miikan ja Venlan kanssa odotimme bussia joka ei ollut edes tulossa. Kisatoimiston ilmoitustaululta saimme tiedon uusista ajoista. Viimeinen bussi oli mennyt 25 minuuttia sitten ja lähtöön 45 minuuttia. Jonkinmoinen paniikki ja epätoivo iski valtavalla voimalla. Tässäkö oli sprinttipanostuksen tulos. Mies ei pääse edes starttiviivalle. Pankiikissa saimme puhuttua armeijan pakettiauton heittämään meidät kisakeskukseen. Aivan tuurilla osuimme lämmittelyalueelle, sillä lähtöpaikansijainnista oli vahva veikkaus. Vajaa 30 minuuttia jäi aikaa ajatusten selvittämiseen ja muuhun. Paljon vähemmän, mitä tarvitsin, mutta näillä oli mentävä. Kiireessä kisoja varten testatut ja säädetyt "devils” sprinttikengät jäi reppuun ja jouduin juoksemaan varakengällä, jotka jäi jalkaan. Lähtöä ennen mieli ei meinannut rauhottua, mutta jotenkin homman sai kasaan.
Suorituksesta tuli kuitenkin lähtökohdat huomioon ottaen kelvollinen. Pieniä virheitä tuli muutama, yhteensä 23 sekuntia ja muutama reitinvalinta oli huono. Täydellisellä suorituksella 40 sekuntia olisi saanut suorituksesta ronkittua pois, mutta sprintissä kaikkia reittejä ei vaan pysty löytämään. Maalissa olin tyytyväinen, mutta hieman jäi hampaankoloon. Ilman suurimpia virheitä, jotka ei suuria olleet, podiumpaikka olisi ollut tosiasia ja hopeakin oli täysin mahdollinen. Mutta tällä kertaa 11. sija oli se mihin pystyin. Rata oli tekninen ja vaativa ja pieniä virheitä tuli helposti. Suomessa vastaavaa ei tarjota jostain syystä, mutta sitä on turha miettiä. Se on varma, että sprintissä aion olla kova myös tulevina vuosina. Ainakin vuonna 2013 Vuokatissa.
Pitkämatka oli aivan huikea. Oli penkkaa, tiheikköä, polkua, rytmitystä ja pituutta. Kaikkea, mitä pitkän matkan tulee sisältää. Helpolla ei päässyt missään vaiheessa ja maalissa näkyi aivan nääntyneitä miehiä, kuten meikäläinen. Ennen kisaa toivoin sijoitusta 10 joukkoon ja sellaisen myös juoksin. 10. tila 5.28 voittajalle tappiota saa kiitettävän arvosanan, vaikka sinänsä suoritus ei missään mielessä ollut loistelias. Kisa alkoi teknisellä pätkällä vihreässä supikossa. Kolmoselle menetin 30 sekuntia ja ykköselle myös joitain sekunteja. kilometrin kohdalla yleisörastilla olin kuitenkin tyytyväinen alkuuni ja vauhti oli väliaikojen perusteella kohdallaan. Pieniä virheitä 5-20 sekuntia tuli muutamassa paikassa aina välillä, mutta homma tuntui olevan kohdallaan. Perhosilla 6 perään lähtenyt Bergman tuli vastaan ja laskin vauhdin olevan hyvää verrattuna häneen. 15. rastille alarinteeseen tein kuitenkin ratkaisevan 3 minuutin virheen. Hetkeksi keskittyminen herpaantui ja kompassilla menin muutaman kymmenen metriä sivuun avonaisessa rinteessä. Pyörin ja paikannin itseäni, mutta mikään ei täsmännyt. Otin vauhtia rastin alhaalta ja lopulta lippu paistoi hieman ylempänä. Aloin odotella Bergmania jo perästä, mutta kuitenkin tein täysillä töitä, ettei hän ajaisi kiinni. Löysin loppuradasta hyvät reitinvalinnat ja lippu halkesi hyvällä prosentilla. Juomarastilla Parkkinen ja Harju huuteli jotain jopa mitallista josta sain kaivettua lisää voimia. Loppulenkillä juoksin ehkä hieman paineenalaisenakin loistavasti ja maalissa menin neljänneksi. Kovat oli kovia ja muista kuuman ryhmän miehistä moni ajoi vielä ohi, mutta 10. posti lämmittää, vaikkakin parempaa oli taas tarjolla. Vauhdin riittäminen antoi lisää itseluottamusta tuleviin kekkereihin. Suorituksenhallintaan kun saa muutaman pykälän parannusta, niin tulos alkaa olla itseä tyydyttävää. O-ringenillä seuraavan kerran testataan sitä.
Keskimatkan karsinnassa kaiken piti olla helppoa. Juoksin sellaista vauhtia, jolla uskoin pääseväni finaaliin. Alussa virheitä tuli paljon, mutta kaikki oli 5 sekunnin koukkuja, joita en metsässä vielä mieltänyt virheiksi. 12. rastilla tein suuren 1.20 virheen ja vielä lopussa menetin 40 sekuntia suuntavirheeseen. En kuitenkaan uskonut näiden pudottavan vielä finaalista. Jatkoin samalla 95 prosentin teholla juoksua maaliin asti ja ajattelin pääseväni finaaliin noin sijalta 15. Mutta toisin kävi. Karsiuduin 10 sekunnilla täysin omaa tyhmyyttäni. Olisin pystynyt juoksemaan reilut 45 sekuntia kovempaa, mutta en juossut, koska luulin vauhdin olevan riittävää. Oikeastaan virheisiin homma kaatui. Jos virheet olisi jääneet minuuttiin, olisin mennyt finaaliin heittämällä. Mutta epäonnistumiset opettaa ja turha niitä vatvoa enempää. Muut oli parempia.
Viestissä oli eväät syöty. En saanut kaivettua riittävää motivaatiota taisteluun sijoista plakettien ulkopuolella ja se näkyi epämääräisenä pummaamisena siellä sun täällä. Fyysisesti olo oli suhteellisen vahva. Sain loppuosalla jätettyä Venäjän ylämäessä ja maalissa oltiin 9.. 6 minuuttia taisin hävitä nopeimmalle.
Loppuarvosana kisoista voisi olla luokkaa 8-. Paljon oli hyvää suorittamista, mutta paljon parannettavaa. Fyysisellä puolella tapahtunut pieni parannus näkyi positiivisesti tuloksissa. Perusjuoksulla, kuten pitkä, alkaa olla asiaa jo kärjen vauhtiin. Muutamalla kehitysaskeleella ollaan jo korkealla. Se mikä erotti vielä mitaleista, oli suoritukset kokonaisuudessaan. Ruotsalaiset ja muut tekivät Leanderssonin johdolla huippusuorituksia ja ottivat mitaleita, kun itse tein vain hyviä suorituksia ja sain tyytyä sijoihin 10-11. Mutta suunta on ylöspäin.
Sprintti oli ohjelmassa kisojen ekana päivänä ja olin ladannut siihen kaiken. Vanha kartta oli käännetty täysin ympäri ja jokainen aita ja talonkulma oli mielessä. Mies oli niin valmis kuin arvokisojen tärkeimpään kisaan voi olla. Rouva Fortuna päätti kuitenkin sotkea pakkaa hieman omilla tempauksillaan. Järjestäjät oli päättänyt muuttaa kisoihin menevien bussien aikatauluja klo 22 illalla ja uudet ajat ei Suomen valmennusjohtoa jostain syystä tavottaneet. Siellä Miikan ja Venlan kanssa odotimme bussia joka ei ollut edes tulossa. Kisatoimiston ilmoitustaululta saimme tiedon uusista ajoista. Viimeinen bussi oli mennyt 25 minuuttia sitten ja lähtöön 45 minuuttia. Jonkinmoinen paniikki ja epätoivo iski valtavalla voimalla. Tässäkö oli sprinttipanostuksen tulos. Mies ei pääse edes starttiviivalle. Pankiikissa saimme puhuttua armeijan pakettiauton heittämään meidät kisakeskukseen. Aivan tuurilla osuimme lämmittelyalueelle, sillä lähtöpaikansijainnista oli vahva veikkaus. Vajaa 30 minuuttia jäi aikaa ajatusten selvittämiseen ja muuhun. Paljon vähemmän, mitä tarvitsin, mutta näillä oli mentävä. Kiireessä kisoja varten testatut ja säädetyt "devils” sprinttikengät jäi reppuun ja jouduin juoksemaan varakengällä, jotka jäi jalkaan. Lähtöä ennen mieli ei meinannut rauhottua, mutta jotenkin homman sai kasaan.
Suorituksesta tuli kuitenkin lähtökohdat huomioon ottaen kelvollinen. Pieniä virheitä tuli muutama, yhteensä 23 sekuntia ja muutama reitinvalinta oli huono. Täydellisellä suorituksella 40 sekuntia olisi saanut suorituksesta ronkittua pois, mutta sprintissä kaikkia reittejä ei vaan pysty löytämään. Maalissa olin tyytyväinen, mutta hieman jäi hampaankoloon. Ilman suurimpia virheitä, jotka ei suuria olleet, podiumpaikka olisi ollut tosiasia ja hopeakin oli täysin mahdollinen. Mutta tällä kertaa 11. sija oli se mihin pystyin. Rata oli tekninen ja vaativa ja pieniä virheitä tuli helposti. Suomessa vastaavaa ei tarjota jostain syystä, mutta sitä on turha miettiä. Se on varma, että sprintissä aion olla kova myös tulevina vuosina. Ainakin vuonna 2013 Vuokatissa.
Pitkämatka oli aivan huikea. Oli penkkaa, tiheikköä, polkua, rytmitystä ja pituutta. Kaikkea, mitä pitkän matkan tulee sisältää. Helpolla ei päässyt missään vaiheessa ja maalissa näkyi aivan nääntyneitä miehiä, kuten meikäläinen. Ennen kisaa toivoin sijoitusta 10 joukkoon ja sellaisen myös juoksin. 10. tila 5.28 voittajalle tappiota saa kiitettävän arvosanan, vaikka sinänsä suoritus ei missään mielessä ollut loistelias. Kisa alkoi teknisellä pätkällä vihreässä supikossa. Kolmoselle menetin 30 sekuntia ja ykköselle myös joitain sekunteja. kilometrin kohdalla yleisörastilla olin kuitenkin tyytyväinen alkuuni ja vauhti oli väliaikojen perusteella kohdallaan. Pieniä virheitä 5-20 sekuntia tuli muutamassa paikassa aina välillä, mutta homma tuntui olevan kohdallaan. Perhosilla 6 perään lähtenyt Bergman tuli vastaan ja laskin vauhdin olevan hyvää verrattuna häneen. 15. rastille alarinteeseen tein kuitenkin ratkaisevan 3 minuutin virheen. Hetkeksi keskittyminen herpaantui ja kompassilla menin muutaman kymmenen metriä sivuun avonaisessa rinteessä. Pyörin ja paikannin itseäni, mutta mikään ei täsmännyt. Otin vauhtia rastin alhaalta ja lopulta lippu paistoi hieman ylempänä. Aloin odotella Bergmania jo perästä, mutta kuitenkin tein täysillä töitä, ettei hän ajaisi kiinni. Löysin loppuradasta hyvät reitinvalinnat ja lippu halkesi hyvällä prosentilla. Juomarastilla Parkkinen ja Harju huuteli jotain jopa mitallista josta sain kaivettua lisää voimia. Loppulenkillä juoksin ehkä hieman paineenalaisenakin loistavasti ja maalissa menin neljänneksi. Kovat oli kovia ja muista kuuman ryhmän miehistä moni ajoi vielä ohi, mutta 10. posti lämmittää, vaikkakin parempaa oli taas tarjolla. Vauhdin riittäminen antoi lisää itseluottamusta tuleviin kekkereihin. Suorituksenhallintaan kun saa muutaman pykälän parannusta, niin tulos alkaa olla itseä tyydyttävää. O-ringenillä seuraavan kerran testataan sitä.
Keskimatkan karsinnassa kaiken piti olla helppoa. Juoksin sellaista vauhtia, jolla uskoin pääseväni finaaliin. Alussa virheitä tuli paljon, mutta kaikki oli 5 sekunnin koukkuja, joita en metsässä vielä mieltänyt virheiksi. 12. rastilla tein suuren 1.20 virheen ja vielä lopussa menetin 40 sekuntia suuntavirheeseen. En kuitenkaan uskonut näiden pudottavan vielä finaalista. Jatkoin samalla 95 prosentin teholla juoksua maaliin asti ja ajattelin pääseväni finaaliin noin sijalta 15. Mutta toisin kävi. Karsiuduin 10 sekunnilla täysin omaa tyhmyyttäni. Olisin pystynyt juoksemaan reilut 45 sekuntia kovempaa, mutta en juossut, koska luulin vauhdin olevan riittävää. Oikeastaan virheisiin homma kaatui. Jos virheet olisi jääneet minuuttiin, olisin mennyt finaaliin heittämällä. Mutta epäonnistumiset opettaa ja turha niitä vatvoa enempää. Muut oli parempia.
Viestissä oli eväät syöty. En saanut kaivettua riittävää motivaatiota taisteluun sijoista plakettien ulkopuolella ja se näkyi epämääräisenä pummaamisena siellä sun täällä. Fyysisesti olo oli suhteellisen vahva. Sain loppuosalla jätettyä Venäjän ylämäessä ja maalissa oltiin 9.. 6 minuuttia taisin hävitä nopeimmalle.
Loppuarvosana kisoista voisi olla luokkaa 8-. Paljon oli hyvää suorittamista, mutta paljon parannettavaa. Fyysisellä puolella tapahtunut pieni parannus näkyi positiivisesti tuloksissa. Perusjuoksulla, kuten pitkä, alkaa olla asiaa jo kärjen vauhtiin. Muutamalla kehitysaskeleella ollaan jo korkealla. Se mikä erotti vielä mitaleista, oli suoritukset kokonaisuudessaan. Ruotsalaiset ja muut tekivät Leanderssonin johdolla huippusuorituksia ja ottivat mitaleita, kun itse tein vain hyviä suorituksia ja sain tyytyä sijoihin 10-11. Mutta suunta on ylöspäin.
torstai 1. heinäkuuta 2010
3 päivää
Olen juossut kaikenlaisia kilpailuja pitkän nuoruuteni aikana. Eteen on tullut koulun, seuran, kunnan, Suomen, piirin ja Euroopan mestaruuskilpailuja monessa eri lajissa. Ja hiihtosuunnistuksessakin MM startteja kasapäin. Olen yleensä valmistautunut kaikkiin huolella ja tarkasti. Nyt edessä kolmen päivän päästä koittaa debyytti nuorten MM suunnistuksissa. Näihin valmistautumisessa voi puhua valmistautumisesta isolla V kirjaimella. Olen tehnyt laadukkaita harjoituksia ajatuksella niin kartalla, kuin ilmankin. Olen huoltanut varusteita, opetellut sprinttikartan jokaisen talonkulman ulkoa, suunitellut rastivälejä, levännyt, syönnyt, herkistänyt kuntoa ja odottanut. Kaikki voitava on tehty ja aika odottaa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.
JWOC 2010 Aalborg
5.7. Sprint
6.7. Long
8.7. Middle qualification
9.7. Middle final
10.7. Relay
Tanskasta karavaani siirtyy minuuttiaikataululla helteiseen Portugaliin ja ohjelmassa JWOC in mountainbikeorienteering
11.7. Sprint
13.7. Middle
14.7. Long qualification
16.7. Long Final
17.7. Relay
JWOC 2010 Aalborg
5.7. Sprint
6.7. Long
8.7. Middle qualification
9.7. Middle final
10.7. Relay
Tanskasta karavaani siirtyy minuuttiaikataululla helteiseen Portugaliin ja ohjelmassa JWOC in mountainbikeorienteering
11.7. Sprint
13.7. Middle
14.7. Long qualification
16.7. Long Final
17.7. Relay
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
