Virallinen tavoite

Erittäin suuren ja sanavalmiin fanijoukon lähes pakottamana, on laitettava eetteriin ensivuoden tavoitelista. Se on rankilla edes jotenkin siedettävä sijoitus 70. Miksi juuri sija 70 on käänteentekevä, sitä en tiedä, mutta koska yleisesti katsotaan, että se on joku raja, niin pyrin sen rikkomaan. Lisäksi jonkinmoinen tavoite on edelleen kirjoittaa kärkkäitä, todellisuutta hieman vääristäviä kirjoituksia, joissa uhotaan, spekuloidaan ja ennen kaikkea jossitellaan menneitä ja tulevia kisoja ja treenejä, jotta tämän blogin lukijat voivat täysin vakavissaan komentoida taiteellisia luomuksiani. Ostan myös punaisen hikinauhan. Eiköhän siinä ole riittävän pitkä tavoitelista.

Hyvää vuodenloppua!

Ps. Päivän treeneinä 44km perinteistä hiihtoa ja illalla perinteinen Katteluksen raastolenkki.

Näinkin voi käydä

Päivän saldo Imatran talvirasteilta: aamun karsinta hylätty kaikki rastit käytynä ja finaalissa hylätty kaikki rastit käyneenä. Ja hiihtäen ei yleensä ylitetä kiellettyjä kohteita, mistä hylkäyksiä saisi edes teoriassa hankittua.

Karsinnassa emitti päätti lakata toimimasta, mutta sen ei pitänyt haitata, sillä emitissä oli kerrankin tarkistuslappu. No käväisin tuloskopissa neuvottelemassa jonkun veteraani toimitsijan kanssa. Mies poltti kääminsä, sillä tarkituslippuni taisi olla SM keskimatkan karsinnasta ja siinä oli noin 35 reikää ja vähän mutainenkin (talvella ei niin normaalia). Mies katsoi lappua ja sano, että hän ei tollasta lähde tarkistamaan. No meikäläinen yritti väittää vastaan, kunnes kyllästyin ja lähdin lätkimään. Paskat väliä.

Finaalissa sain uuden emitin ja hiihdin taas kaikki rastit oikeassa järjestyksessä niinkun tapana on. Maalissa tulospalvelu vilautteli kopista ok lappua. No kisa itsessään meni reisille taas vaihteeksi, mutta olin kiinnostunut väliajoista ja kattelin niitä netistä illalla. No eihän sitä omaa nimeä tuloksissa ollut taaskaan, vaan sarakkeessa Hyl. Hylkäyksen syy tällä kertaa oli ilmeisesti se, että kun hain infosta vuokraemitin, niin järjestäjät eivät ilmeisesti jaksaneet asiaa muuttaa tulospalveluun. Sinänsä ei mitään väliä, mutta olis ollu mukava päästä tuloslistalle, kun molemmissa kisoissa rastit haettu ja en olis ollu viimenenkään. Mutta sinänsä ei jaksa kiinnostaa. Tämä viimeistään kertoi sen, että lajilla ei ole meikäläiselle mitään annettavaa. Tuntuu vaan vastustavan vähän joka käänteessä. Joten tiistaina kaivankin piikkarit taas esiin ja painelen ratiopharmille rykimään tonneja. Ja eipähän jäädy näpit.

4 viikkoa perässä

Avasin suksimiskauden viikonloppuna Ylläksellä. Hienot kisat, hyvät olosuhteet ja kaikki muukin oli lähes priimaa. Ainoastaan yksi elementti oli pahasti tuuliajolla. Oma kunto oli kuin keskiarvo alokkaan. Mies ei kulkenut mihinkään ja lihakset tuntuivat olevan täysin paitsiossa. Tuloslistalla oma nimi oli lauantain keskimatkan tuloslistalla sijalla ynnämuut ja ero kärkeen rapiat 7 minuuttia. Kisassa tuli tehtyä virhettä ja häröilyä reilu 3 minuuttia, joten osa erosta selittyy sillä, mutta 45 minuutian kisassa 4 min hiihäen pataan on aika paljon, lähes anteeksiaantamaton ero. Sunnuntaina en meinannut pysyä keskiverto hisuniilon perässä, joten retkeilin maaliin ja mietin syntyjä syviä. Kisan jälkeen aloin selvittää matemaattisesti asiaa mistä moinen ero voi johtua.

Kolmen päivän derivoinnin ja integroinnin ja tilastotieteellisten laskujen jälkeen sain laskelmani valmiiksi. Laskin näytti neljää viikkoa. Olin siis Reisi Häkkistä ja kumppaneita harjoituksellisesti noin 700km ja 4 viikkoa perässä. Hommaan on onneksi helppo keksiä lääkitys. Apteekissa suositeltiin seuraavanlaista reseptiä: hiihdä paljon, hiihdä kovaa, hiihdä kauan ja juokse kovaa. Ja jos kulku ei ole näköpiirissä hiihdä vielä kovaa ja vielä kovempaa. No aloitin kuurin heti ja olen latonut tauluun hiihtokilometrejä enemmän kuin koskaan ja tulen hiihtämään vetoja enemmän kuin koskaan. Kuuri loppuu tammikuun alussa, ja silloin nähdään onko mies parantunut keskiverto alokkaan syndroomasta eli kuluttomuudesta. Jos kuuri ei silloinkaan ole tehonnut, painun bahamalle.