Hieman pettynyt

Kevään ensimmäinen viikonloppu, jossa piti olla kunnossa on nyt takana päin. Tuloksellisesti viikonlopusta tuli täydellinen mahalasku eikä suorituksistakaan pysty kuin kaivamalla kaivamaan positiivisia asioita. Joskus kaikki tuntuu näyttävän vain selkää ja nyt on se vaihe käynnissä.

Lauantain Huippuliigaan olin ladannut itselleni kovat odotukset. Valmistauduin huolella vanhojen karttojen, street viewn ilmakuvien ja rataspekulaatioiden avulla. Viikolla juoksukin tuntui hyvältä ja ajattelin kaiken olevan kohdallaan kisaa ennen. Ennen starttia kujuilin lähtökynnykseltä rastien sijainteja ja otin täsmävetoja. Jalkojen tunne ei ollut paras, mutta en antanut sen häiritä.

Homma lähti hyvin käyntiin ykköselle, mutta kakkoselle mennessä tekemisessä alkoi jo näkyä hieman sakkaamista. Katsoin rastin olevan katoksessa, mutta en nähnyt rakennuksessa mitään aukkoa missä katos olisi ollut ja hieman ihmettelin ennen kuin uskalsin ampua rastirakennuksen kylkeen ja ottaa sieltä leiman. Kolmoselle pientä epävarmuutta portin kanssa, mutta silti sujuvasti rastille. Sen verran stressaantunutta menoa oli ollut alussa, että 3-4 väli tuli silmille täytenä shokkina. Hahmotin kuitenkin reitin oikealta juostessa porttia kohden ja lähdin laputtamaan kohti nelosta. Jostain syystä missasin aidan reunasta lähtevän reitin ja leivoin itseni umpikujaan. Pakka hajosi täysin ja lähdin pienen empimisen jälkeen kiertämään vasemmalta aivan päätöntä reittiä. Kovassa kiireessä en malttanut mieltäni vaan säntäilin sinne sun tänne. Kilpailun suurin virhe oli tosiasia, noin 25 sekuntia.

Siitä eteenpäin homma toimi taas, mutta takaraivossa paukutti vielä iso virhe. Kartanvaihtoon asti sain tehtyä suhteellisen puhdasta työtä, tosin joukossa oli yhteensä noin 6 sekunnin epävarmuudet muutamilla rasteilla. Kartan vaihdossa en turhia spekuloinut reittiä vaan ammuin kohti aitaa putkilinjan ali. Noteerasin krepitetyn portin talon vieressä, mutta siitä en mennyt, vaan kiersin portista. 5 sekuntia tuli hukattua putkilinja sekoiluissa ja metsäkierroksella, mutta en sitä jäänyt miettimään. 13. leimatessani huomasin 14. rastia ennen kielletyn alueen, mutta se pyyhkiytyi muististani saman tien, kun totesin homman olevan selvä, sillä puska puskuroisi automaattisesti sallitulle reitille. 14. rastille noustessani portaita tein niinkuin olin ajatellut, eli puskan jälkeen vasemmalle ja rasti näkyisi. No portaiden päästä puskan päätyttyä käännyin vasemmalle. Harmittavasti käännyin kuitenkin liian aikaisin, juoksin puskan läpi, jota ei ollut, kielletylle parkkialueelle, joka oli kielletty ilmeisesti sen takia ettei asfaltti kulu ja siitä sitten Harjun murhaavan katseen jälkeen rastille. Tiesin saman tien että kisa oli siinä, kuulin selkärangan katkeavan, mutta jatkoin juoksemista jostain kumman syystä.

Loppu matkasta mietin miten tekisin protestin, mutta en keksinyt ja nielin ratamestarin ansan oveluuden. Maalissa menin kärkeen, mutta se ei lämmittänyt huonon juoksun ja hylkäämisen vuoksi. Juoksu oli lähinnä panssarivaunun kyntämistä sotatantereella, suunnistus oli alussa jaloissa ja aivot ratkaisevalla hetkellä ilmeisesti lomalla.

Kisan jälkeen nieleksin tappiotani pitkään ja vieläkään pettymys ei ole laantunut. Yhdellä kisalla pilasin niin Huippuliigat, NORTIT kuin kaikki muut tärkeät kisat. Jos jossitella haluaa, niin ilman hylkäyksiä olisin ollut ehkäpä 8. tai jotain vastaavaa. Se olisi jaksanut ehkäpä lämmittää, mutta nyt kädessä on vain täysin koluttu luu. Onneksi 24 kohtalotoveria lohduttaa hieman.

Kahdessa päivässä lähes legendaariseksi muodostunut pensasaita oli ratkaiseva kisan kannalta, joten tässä oman näkemykseni kyseisestä hässäkästä. Kyseessähän oli kartalla aivan selkeä kohta. Kielletty puska ja kielletty alue sen takana. Siinähän ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Kuitenkin paikallinen taloyhtiö oli leikannut puolesta välistä puskaa pois muutaman metrin kaistaleen kevättalkoiden yhteydessä, joten puskaa ei ollut muutaman metrin kaistaleella, ainakaan sprinttisuunnistajan mielestä, joka ei pahemmin jalkoihinsa katsele. Siitä kun kovalla vauhdilla tulee ja on lukenut valmiiksi, että puskan jälkeen vasemmalle ja leima korttiin, niin siten myös tehdään. Saman tien kuin puska päättyi niin vasemmalle, eli kielletyn puskan yli ja numero paperiin. Kyseessä siis ei ole SuunnistusNetin kaikkitietävien vakivieraiden hehkuttama sääntöjen tietämättömyys, välinpitämättömyys tai jokin muu vastaava tuulesta temmattu sprintinvihaajan emävale, vaan kyseessä on täysin vaistonvarainen toiminta. Tietysti puhun vain omasta kokemuksestani, mutta luulen, että aika harva tahallaan itseään haluaa häpeälistoille kirjauttaa.

Ratamestari oli tehnyt hyvän radan Huippuliigaan, mutta kuitenkin kysyn miksi kyseinen kohta oli miesten radalla. Onkiniemen päässä olisi riittänyt lääniä siirtää kyseisiä rasteja jonnekkin aivan muualle. Tai miksi kyseistä kohtaa ei ollut nauhoitettu kuten kilpailuohjeissa luki. Mutta onhan se hauskaa katsella TV:stä kun miehiä tippuu tuloksista jatkuvalla syötöllä ja kaikki on aivan pihalla.

Itselleni Kooveen kisoista on kertynyt erittäin mukavia muistoja vuosien varrelta. Vuonna 2002 särkänniemi suunnistuksessa sain hylkäyksen kun jätin rastin väliin. 2003 sama kohtalo samoissa kisoissa. 2004 voitin särkänniemisuunnistuksen 1.06 ennen seuraavaa ja sprinttiveri alkoi virtaamaan suonissa entistä kovempaa. Viime vuonna MM katsastusprintissä ratamestari ei osannut tehdä rastimääritteitä ja sen takia tein 1 minuutin virheen ja menetin kolmannen katsastusvoittoni. Tänä vuonna taas takaisin Särkänniemessä ja hylkäys kukkapenkkakikkailuissa.

Käväisimpä vielä eilen SM maastoissa katsomassa miesten 4km kisaa. Kovaa ne meni. Ennen sitä tein testilenkin oman kisan muodossa ja siitähän ei suurempaa kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Heikko juoksu väsyneillä jaloilla ja 16. sija. kallistuu pettymyksen puolelle, mutta mikäs siinä. Siihen on jo tottunut.

Kisasivut