Hyvät on säät seilaamiseen

Crescent iltapika paketoitiin eilen. Föhr vei pyörän, itselle lähinnä yksi maasto lisää kuuluisaan maastopankkiin. Seilatahan siellä piti, kun säätkin oli otolliset. Oma purteni seilaili kaukana oikeasta kurssista, joka oli eilen punainen viiva kartalla rastien välillä. Kulku jokseenkin kaameaa.



Tulokset

Tänään ohjelmassa oli 2x2km +3km sprinttiraastoa kovaa. Kulku helteessä +28 asteessa ihan siedettävää. Samalla testailin uutta kenkää maanantaita varten. Toimi kuin unelma, oli kuin sukka jalassa. Huomenna 300 metrin aukaisuja ja sitten voikin matkustella odottavin mielin Kainuun sydämeen.

Juhannus"juhlaa"

Takana on kukkoilua, yöjuoksuja ja epätavallista juhannuksen viettoa. Eli suomeksi Juhannusviikon kattaus oli seuraava: Torstaina Kukkosuunnistus ja Jurttijuoksu ja viikonloppuna pyöräsuunnistuksen MM-katsastukset kalakukkojen luvatussa kaupungissa. Sen verran laiha oli kattauksen anti, että ensi vuonna se saa jäädä kukko ja jurtti tasolle.

Juhannusviikon torstain taktiikkana oli suorittaa kukkosuunnistus eräänlaisena sisäänajona pintakaasulla ja ulosmitata koneiston teho Jurttijuoksussa. Jokseenkin taktiikan mukaisesti sainkin kilpailuruljanssin käyntiin. Kukkoskaboissa lippu löytyi hieman nihkeällä prosentilla, ja kun vaihteistostakin oli käytössä vasta 4 vaihdetta, niin sain tyytyä sijaan 4. yli 3min JohPolle jääneenä. Pienen jäähdyttelyn ja tankkaamisesn jälkeen lämmittelin koneen uuteen iskuun noin 7,6km-7.9km (lähteestä riippuen) Jurttijuoksua varten. Lähtöviivalla ei nimimiehiä ollut juuri nimeksikään, joten sain yksin laputella menemään. Kääntöpaikalla eroa oli 50 sekuntia Salmenojaan ja maalissa 41. Yksin juostuna juhannusmyrskyssä märällä reitillä en saanut ulosmitattua täyttä kapasiteettia koneistostani, mutta viime vuoden ennätyksen tuntumaan sain kuitenkin rullailtua.



Kukkosuunnistuksen Tulokset ja Reittihärdelli

Elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran vietin juhannuksen kilpaillen Kuopiossa. No kyseessä oli kuitenkin MM-katsastukset, joten jotain järkeä hommassa sentään oli. Ajelin valmistautumatta sprintissä ja keskimatkalla ok ajot, mutta rutiinin puute näkyi koko ajan tekemisessä. Sijat 11. ja 8. ja ei paikkaa Italian auringossa. Ilman suurempia koukkuja olisin ollut molemmissa kisoissa sijoilla 2-3 olettaen että muut eivät tehneet virheitä. Mutta taisipa pahus nekin koukkuja tehdä. No kuitenkin pyörä kulki keskimatkalla jo ihan kovaa, siitä osoituksena 3. sija 6. rastilla ajovoittoisella radalla. Sen jälkeen päätinkin ryssiä kisan huonolla reitinvalinnalla.

Tulokset





Huomenna vielä kisa ruljanssin kruununa pyöräjahtiin Sastamalan kallioille.

Salpa Jukola

Jukola 2011 jälkilöylytkin on pikku hiljaa haihtuneet pesupaikalta, joten on aika purkaa tämän vuoden Jukola sanoiksi. Parmalla oli laittaa tuleen joukkue, jonka keski-ikä oli suhteellisen alhainen, mutta menestyksen nälkää oli vaikka naapureille jakaa. Managerin asettamat tavoitteet oli yksinkertaiset: No mistakes, josta seuraa sijoitus 15. joukossa. No tänä vuonna kumpikaan ei aivan täyttynyt, sillä lähes jokainen mies teki virheitä, lukuunottamatta viestien ilmiömäistä jyrää J.Peltolaa, joka hoiti tonttinsa taas kerran ammattimaisella varmuudella. Ilman suurimpia virheitä sijoitus olisi saattanut olla jossain 6-10 huitteilla, mutta turha sitä on mietiskellä. Ensi vuonna on taas aika näyttää mihin Parman nuorisoakatemian kovimmat tähdet pystyvät varustettuna timantinkovilla ulkomaanelävillä.

Itse sain hoidettavakseni tämän vuoden Jukolassa 5. osuuden leikkikentän, jolla oli tarkoitus leikkiä isojen poikien kanssa varovasti, ja välttää turhaa turpiin ottoa tyhmillä virheillä. Alussa leikkikenttä oli typö tyhjä ja sain leikkiä omilla säännöilläni nelisen kilometriä. Neljän kilsan paikkeilla näin vilauksen Pyrinnöstä ja Kangasalasta, mutta pojat eivät tulleet mukaan, vaan jäivät taka-alalle omiin leikkeihinsä. Jatkoin yksinäistä menoani ja ajoin kiinni Angan Sidorovin. Huomaamatta olin myös ohittanut pikku Hubmannin ja muutaman muun joukkueen. Väliaikarastilla sija oli noussut jo 6 pykälää ollen 11. Jostain kumman syystä rastille 12. ajauduin aivan väärällä puolella mäkeä ja siihen päälle tein vielä samaistus virheen. Yhteensä 1,5 minuuttia piti kierrellä ja ihmetellä, jotta löysin rastille. Lopussa juoksin Kangasalan ja Pyrinnön selkiä kiinni ja olin aika hapoilla. Sen verran kovaa tuli juostua, että kompastelin viimeisillä rasteilla vielä reilut 20 sekunnin koukut ja juoksin vaihtoon sijalla 14. pari minuuttia kärkeä saavuttaen. Kolmen minuutin koukerot kirjoittelin kartan reunaan ja olin suhteellisen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Vauhti oli ensimmäistä kertaa Jukolassa sellaista, että osuudella ei tarvinnut kumarrella ketään. Osuussija oli henkilökohtainen ennätys 20./1345. ja tulipa muutama paaluaikakin kellotettua rastiväliajoissa. Tästä on hyvä jatkaa Kainuuseen ja Sveitsiin hakemaan lisää itseluottamusta syksyn pippaloihin.

Reitti
Tulokset

Haku Veikon-rastit

Eiliset Haku Veikon rastit oli erittäin mukava kisatapahtuma. Sää oli lämpöinen, radat haastavat ja maasto nopeaa. Starttiviivalla oli jopa tungosta, kun 50 äijää kurotteli karttoihin ja mukana oli muutama kovempi kanisteri Koistisen ja Taanilan johdolla. Itse kisa meni ongelmitta Jukola tatsia hakien. Itse en suunnistanut, vaan tyydyin Laakkosen selän katseluun. Sitä sainkin katsella koko matkan aina loppusuoran päähän asti. Loppukirissä helle oli syönyt miehen voimat ja en pystynyt haastamaan Laakkosta, Taanilaa ja Pohjalaa. Grisman kuitenkin jäi taakse.

Tulokset
Kartta Taanilan Blogissa. Aika lailla samat viivat lyhyillä perhosilla hieman erilaista käppyrää

Sen verran on lämpötila liikkunut korkeissa lukemissa tänään, että auton nokka kääntyy iltapäivällä suoraan kohti Espoota ja Suunto Gameksia, eikä käänny lainkaan kohti Akaan kunnan urheilukenttää. 31 asteen lämpötila verottaa suorituskykyä sen verran, että 3000 metrillä en kummoisia aikoja saa taisteltua, joten satsataan Jukola katsastukseen oikein kunnolla.

Sarja kissanristiäisiä

Nyt kun suuret tavoitelinjat on taakse jääneet, on aika siirtyä lyhyen ajan tavoitteiden asetteluun. Sen kunniaksi ilmoittauduin kasalliseen pikkukisoja. Kesäkuun kalenteri on jokseenkin seuraava:

9.6. Hakuveikon rastit
10.6. Kesän kansalliset Akaa 3000m
11.6. Suunto Games keskimatka
12.6. Suunto Games pitkämatka

19.6. Jukola
23.6. Kukkosuunnistus ja Jurttijuoksu
25.6. Pyöräsuunnistuksen MM-katsastus
26.6. Pyöräsuunnistuksen MM-katsastus
29.6. Crescent iltapika

Listaa päivitetään mahdollisesti vielä sopivilla kissanristiäisillä. Jokaiseen kisaan olen ladonnut omat tavoitteeni. Akaan 3000metrin ratakisassa yritän juosta lähelle 9min rajaa. Siksi Hakuveikon rasteilla yritän pysytellä passiivisessa roolissa letkojen hännillä ja alkaa rynnimään vasta loppusuoralla. 9 minuutin alitus kolmosella voi olla täysin utopiaa tai hyvänä päivänä jopa realismia. Jos helle ei ole liian kova, tuulta ei ole nimeksikään ja löytyy sopiva vetojuhta en pidä mahdottomana juosta 9 minuutin alle. Toki tuloksena saattaa olla liian kovan alkuvauhdin takia 10.15, mutta tällä kertaa pelin nimi on tulos tai ulos. SuuntoGameksissa nautiskelen Nuuksion jokseenkin siedettävästä avokalliomaastosta, ja yritän pelailla itselleni paikkaa Parman kolmosjoukkueesta, tai jos hyvin menee, jopa 2. joukkueen lyhyiltä osuuksilta. Manageri antoikin ohjeeksi kaikille joukkueeseen mieliville, että ei kannata juosta kahta kisaa samana viikonloppuna. No pelasin varman päälle ja juoksen varmuuden vuoksi kaksi lisää. Jukolassa juoksen lupsakkaa vauhtia missä ikinä juoksenkin, kukkosuunnistuksessa yritän rikkoa 15-vuotiaana juoksemani tulosennätyksen, jurttijuoksussa 26 minuutin raja on tavoite rikkoa 7,9km reitillä ja Crescent iltapikasta olisi mukava saada uusi pyörä arvonnasta, jos siellä sellainen vielä on. Ja pyöräsuunnistukset on oma lukunsa. Niissä on jaossa paikkoja MM-kisoihin, joten niitä lähdetään kalastelemaan. Näitä pidän 3000 metrin jälkeen pääkisoina, joten aion pyöräillä enemmän kuin aikaisemmin keväällä. Takana on keskimäärin yksi pyörälenkki ulkona kolmea kuukautta kohti, joten yritän nostaa pyörällä treenaamismäärää ainakin kaksikymmenkertaiseksi. Taustalla kuitenkin on 10 kuukauden koulumatkapyöräilyt lähes joka päivä 5km + 5km suunta, joten pohjat on kunnossa ja nyt vaan herkitellään reisiä.

Sitten kun näistä selviän, ovella alkaakin odotella muutamat rastiviikot, Lohjalla sprinttailua, SM 3000m ej 22-sarjassa Uudessakaupungissa ym. Kyllä tällä ohjelmalla kilpakuntoilijaa hellitään oikein olan takaa.

Tähtimerkit kohdalleen

Aloin pohtimaan mennyttä suunnistuskautta ja sprinttiprojektini onnistumista. En pysty olemaan pettynyt menneeseen sprinttisatsaukseeni. Juoksin 5 sprinttikisaa Suomessa ja kaikissa tein hyvän suorituksen. Projektini päättöarvosanaksi voisin antaa kiitettävän miinuksen. Ensi vuonna jos panostuksen sadon pystyisi lukemaan myös tulostaululta, niin olisin mieluissani. Tänä vuonna yhden kukkapuskan kierto olisi saattanut kääntää kelkan oikealle kurssille ja saattaisin olla valmistutumassa johonkin muuhunkin kuin auringonottoon. Ensi vuodeksi yritän kääntää tähtimerkit kohdalleen.

Nokkospuskasuunnistuksen SM kisan karsinta

Juoksin äskettäin SM kisan karsinnan. Kyseisen kilpailun kilpailukutsussa oli virheellisesti maininta, että kyseessä olisi Sprintin Suomenmestaruuskilpailu. Matkallisesti kisa menisi sprintin sapluunaan, mutta muuten homma oli kaukana siitä. Muutamat rastivälit metsässä hyppien avokalliorinteillä, sen jälkeen juostaan niska limassa kilometri valtateitä ja teollisuusalueiden pihoilla, jonka jälkeen siirrytään nokkospuskaan seuraavaksi 400metriksi, jonka jälkeen leima korttiin viimeiseltä rastilta ja se oli siinä. Ratamestari tarjosi sprintissä niin jäätävää ..... että ei voi kuin ihmetellä, miten hän on pystynyt näin hyvät radat loihtimaan. Avokalliolla olin hurmoksessa ja lopun nokkospuskissa nautin ensimmäisenä lähtevän kilpailijan etuoikeuksista. Sain niittää heinää sen minkä ehdin 8. rastilta aina 11. rastille asti. Ja kaikenlisäksi sain suunnistaa. Sain hakea siltoja ruohikosta, että pääsin joen yli ja kaikkea muuta etsintää sai suorittaa, joka on tietysti osa vauhdikasta sprinttisuunnistusta. Sain tehdä muille mukavia uria, melkein kuin hiihtosuunnistuksessa konsanaan. En viitsinyt tehdä vinoja uria, kun kuitenkin joku juoksisi suoraan rastille. Eipä siinä, suhteellisen suorat urat sain muille, ja pitkillä jaloillani sain niitettyä nokkoset ja heinät muiden alta pois. Maalissa Mädin kanssa spekuloitiin hieman rataa ja olin siloin aivan varma finaaliin pääsystä. Laakkosen tullessa maaliin 12.35 ajassa tiesin, että eipä tarvitse juoksennella A-finaalissa. Koin henkisen lamaantumisen ja mietin oman sprinttipanostuksen tuloksia. Hylkäys särkänniemessä ja SM pikamatkan karsinnassa 12. nokkospuskaa niittämällä. Ennen kauden alkua luulin olevani varteenotettava tekijä sprintissä viime vuoden perusteella, mutta olinkin samaa mitä kaikki muutkin: kansalisen tason viestimies, ja keskivertoa huonompi sellainen. Paska mies ei voi mitään. Kovemmassa kunnossa sitä olisi pitänyt olla, että nokkospuskat olisi kaatuneet nopeammin. Jospa ensi vuonna taas järjestettäisiin SM sprintti, eikä kahta keskimatkaa.

Harmittaa vain, että lajista josta pidän, ei Suomessa saada tehtyä kunnon urheilua. Olisihan niitä paikkoja, mutta kun ei kiinnosta järjestää kunnon kisoja, niin ei kiinnosta. Odotan jo innolla iltapäivän Huippuliigan finaalia, jonka saan seurata paikallisen kuppilan terassilta nauttien laadukkaasta sprinttimaastosta, joka tarjoaa lähes unohtumattoman elämyksen suunnistajille. Onhan siinä mietittävää kiertääkö kunnantalon oikealta vai vasemmalta ja varottava astuuko paikallisen jäynäpuiston kukkapenkkaan. Tähän päivään on hyvä päättää suunnistuskausi 2011. Voin hyvällä omalla tunnolla aloittaa kuntourheilijan elämän. Jos taas ensivuonna yrittäisi päästä SM sprintin finaaliin. Helppoa se ei tule olemaan.

Kuulemiin