Vihreä viiva

Äkkiä se kaipuu etelän lämpöön iski. Ehdin olla Suomessa pari viikkoa. Sinä aikana ehti kypsyä jo moneen asiaan Suomen talvessa.

Portugalista kotiutumisen jälkeen 12 tuntia hiihtelin jo Töysässä parit hisu kisat ja nehän oli parasta A-luokkaa. Kunnon kyläkisa tunnelmaa ja hyvät radat. Turha pipon kiristely oli jäänyt jonnekkin valittavien massojen keskuuteen pesupaikalle. Iso kiitos pohjalaisille kunnon kisoista. Itse olin kisoissa haamu ja tuskin pysyin univelkojeni kanssa pystyssä, mutta silti kannatti lähteä.

Viime viikon ehdin fiilistellä Suomen talvea. Oli hienoa juosta pitkää siivua Lehtisaaressa ja hiihdellä kovaa siellä sun täällä. Viikon kruunasi SM hisut, jossa oli tarjolla taas kunnon kisailua. Plaketinkin sai ripustella kaulaan, joten tyytyväinen on oltava.

Tämä viikko on ollut luku sinänsä. Pakkasta on ollut vaikka muille jakaa ja hyvien ja järkevien treenien teko on pitänyt siirtää juoksumatolle. Ensimmäinen mattovierilu meni vielä uutuuden viehtäyksenä, mutta kun viikon katselee samaa vihreää viivaa, niin alkaa pikku hiljaa päässä viiraamaan. Huomen aamulla onkin pakko ilmeisesti uhmata säiden herraa ja pistää nenä ulos viimaan aamulenkin ajaksi. Muuten tässä sekoaa pää.