Vakka-Suomen herruus mittelöt

Tänään oli Vakka-Suomen seutukunnan sprinttisuunnistuksen mestaruuskilpailut Laitilan pitäjän keskustaajamassa. Olin starttiviivalla, mutta en pystynyt haastamaan nopeimpia millään osa-alueella. Vakka-Suomen herruuden vei joku täkäläinen tähti, joka on kevät kylvön ohessa laittanut lenkkarit jalkaan muutaman kerran ja tuli näyttämään isolle maailmalle menemisen mallia. Oma suoritus oli hyvä, mutta en mahtanut kärjelle silti mitään. 2,59 kilometrin radalla aikaa kului niinkin paljon kuin 26.58.

Alla ihan mukava ja haastava rata. Oma reittini sinisellä viivalla, vihreällä toinen mahdollinen reitti, joka kuitenkin on hitaampi.

"Jaloissa"

Kilpailujen odottelu on yleensä aika tylsää puuhaa. Et voi treenata hulluna määrää, sillä siitä ei ole vastaavaa hyötyä. Et voi treenata kovinkaan kovaa, sillä et ehdi palautua. Jos haluat maksimaalisen tuloksen ulos koneestasi on paras vaihtoehto vain levätä ja odotella.

Barcelonan jälkeen olen siirtynyt odotteluvaiheeseen. Silja-rastien jälkeen sain jostain kevätflunssan, jonka kanssa taistelen aikaa vastaan. Käytännössä flunssa vaikuttaa sen verran, että valmistava treeni, joka pitäisi olla huomenna onkin vasta torstaina ja lauantaina en juokse missään kisoja, vaan maksimoin levon ja pysyn kotona. Saa nähdä nujertaako flunssa suuren miehen, vai toisinpäin.

Suunnistuspiireissä on muutama hauska sana, joita viljellään ainakin harkkapäiväkirjoissa ja muissa opuksissa suhteellisen runsaasti. Kaksi niistä, jotka ovat hyvinkin huvittavia ovat suorituksenhallinta ja "suunnistus oli jaloissa", jota käytetään usein sprintin yhteydessä. Tai paremminkin "suunnistus ei ollut edessä" termiä viljellään aika runsaasti. Mitäköhän jälkimmäinen oikeastaan tarkoittaa. Tai mitä ihmiset oikeastaan tarkoittavat, kun sanovat, että suunnistus ei ollut edessä?

Sprinttihän on helppoa. Juokset tiellä ja puskien joukossa ja leimaat rastilla. Ja sama homma keskimäärin 15-25 kertaa kisan aikana. Sprintissä ei myöskään voi tehdä virheitä, sillä se on helppoa. Sprinttiä ei myöskään kannata harjoitella, sillä se on helppoa. Mutta miksi kaikilla on suunnistus jaloissa, tai suunnistus ei ole edellä, jos sprintti kerran on helppoa?

On helppo tehdä aina treenin jälkeen analyysi, että suunnistus oli jaloissa, mutta muuten meni hyvin. Sellaista analysointia näkee aika usein monen kartan reunassa. Käytännössä se ei ole analyysi eikä mikään. Mielestäni aina kun kirjoittaa kartan laitaan tai ihan mihin tahansa, että suunnistus oli jaloissa, tietää, että sprinttisuunnistus on hieman heikossa terässä. Harvoin missään lukee, että juoksin niin kovaa, että en pystynyt hahmottamaan reittiä seuraavalle välille. Harvoin kukaan kirjoittaa, että tiellä minulla olisi ollut aikaa lukea karttaa vauhdin hidastumatta 5 sekuntia, mutta en käyttänyt mahdollisuutta. Todetaan vaan, että seuraavalla välillä suunnistus oli jaloissa. Harvoin missään lukee, miksi "suunnistus oli jaloissa", kunhan vaan todetaan, että jaloissa se vaan oli. Harvoin kukaan kirjoittaa kisakartan reunaan, että juoksin päin kiellettyä aitaa, sillä en ollut katsonut mallikartasta niiden sijainteja ja muita mahdollisia vaaran paikkoja. Helpommalla pääsee, kum kirjoittaa, että juoksin päin aitaa, syynä "suunnistus jaloissa". Ja sama jantteri menee seuraavaan kisaan ja tekee samat virheet.


Sprinttisuunnistuksessa laiskat ihmiset eivät pärjää. On hyödynnettävä joka sekunti, sillä sen aikana saattaa voittaa aikaa 1-15 sekuntia. Jossain tievälillä saatat tarkistaa muutaman määritteen, jos kaikki informaatio ei kartasta ole luettavissa. Tai vastaavasti voit ihmetellä jotain reitinvalintaa. Aikaa on harvoin liikaa. Tottakai jossain tilanteessa olet tilanteen herra ja saatat vai juosta kielivyön alla kohti seuraavaa rastia. Tällöin ilmeisesti tiedät mihin suuntaan tulet ampumaan seuraavalta rastilta ja sitä seuraavalta rastilta. Siihen jokainen pyrkii, mutta oikeastaan harva siihen pystyy. Sprintissä harva myöskään lukee karttaa oikeissa paikoissa ja riittävästi. Senkin kun tekee oikeissa paikoissa, niin taas ollaan vahvoilla.

Käväisin Mynä-Rasteilla muutama viikko sitten ja juoksin sprinttiä, sillä sitä oli tarjolla. 3,4km radalla en tehnyt virhettä sekuntiakaan ja oioin mutkia aina kun se oli järkevää. Ainut huoli koko kisan aikana oli, että pystynkö leimaamaan vauhdissa jokaisella rastilla. Kyseinen olotila on se, johon pitäisi pyrkiä sprinttisuunnistuksessa. Luulen että harva miettii kisan aikana, miten päin leimasimet ovat rastilla. Siihen tulisi kuitenkin pyrkiä. Se kuka siihen pystyy on todella vahvoilla, toisin kuin ne, joiden "suunnistus on jaloissa".

Riskirajoilla

Kotiuduin eilen Barcelonasta, jossa sprinttileiri onnistui suhteellisen mukavasti. Viikossa tuli laadukkaita karttatreenejä joka päivä ja lähes poikkeuksetta kaikki tuli juostua kovaa. Eilinen päivä meni matkustellessa ja yrittäessä palautua kovista treeneistä, joita torstaina tuli jopa kaksin kappalein. Eilen ennen matkustelua kävin koomailemassa aamulenkin viimeisen kerran Montjuic kukkulan puutarhassa ja vauhti oli kuutosen pinnassa, joten pientä väsymystä oli havaittavissa. Mutta tarkoituksella on tullut treenattua kovaa pidemmän aikaa. Muutaman kerran tämän vuoden puolella on tullut vedettyä harjoittelussa "pieneen monttuun" niin että viimeisten treenien jälkeen ei ole tarvinnut loppuverkkoja tehdä pitkästi, sillä niitä ei ole jaksanut tehdä. Portugalissa, Italiassa ja nyt Espanjassa on käytetty aika lailla samaa sapluunaa ja joka kerta viikko on päättynyt kisoihin, joissa ollaan oltu kanveesissa. Reilussa viikossa on maaginen lento saatu jalkoihin, jota nytkin lähden kalastamaan innolla Turku-sprinttiin. Riskirajoilla mennään, mutta riskit saattavat joskus olla palkitsevia.

Tänään aamulla kurkku oli hieman karhea ja kalenterissa luki Silja-Rastit. Aamukahvia juodessa puntaroin lähteäkö kisoihin vai eikö, mutta tuli lähdettyä, sillä joku näyttö Tiomilaan olisi hyvä antaa, vaikka joukkueeseen ilman näyttöjäkin olisin ehkäpä päässyt. No Silja-Rasteilla juoksin perusjuoksun. Meno oli todella varovaista ja vaisua, mutta virheet jäivät alle minuuttiin. Koska maastossa käynti oli jopa kauden toinen, en ollut tarkistanut kompassin toimivuutta ennen kisaa, joten ykkösrastille mennessä totesin Silvan olevan mennyttä kalua ja sainkin vedellä suuren pensselin sijaan pienellä siveltimellä ilman kompassia. Ehkäpä asialla oli vain positiivisia vaikutuksia. Olin paras Parmalainen ja ehkäpä kampesin itseni Tiomila joukkueeseen. Muutenkin suoritus oli positiivinen kaikin puolin. Airila otti hieman ennen 13. rastia kiinni ja yritin tulla siinä perässä maaliin. Mitään suurta eroa ei vauhdillisesti ollut havaittavissa Airilan tekemisessä ja luulenkin, että suurin tappio omalla kohdalla oli suhteellisen passiivinen ja pelkurimainen juoksu. Minkäänlaista hyökkäävyyttä ja ahneutta ei omassa menossa tänään ollut havaittavissa, joka on ymmärrettävää. Sen kun saan tässä palauteltua jäseniin, niin luulen, että Tiomilassa saan tehtyä hyvää jälkeä.

Tämän päivän perusteella uskon, että Turku sprintin muutaman metsärastin pystyn poimimaan samaa vauhtia kuin parhaat metsämiehetkin, joten kaikki palaset alkaa olemaan valmiina. Nyt laihdutaan ja palaudutaan intervalliblokista ja ihmetelläänkö puskeeko taudin päälle. Riskirajoilla rasitustason kanssa ollaan menty koko viikko ja nyt on aika painaa jarrua ja todella kovaa. Ennen EM katsastuksia yksi kova harjoitus ja ehkäpä Kalajoella sprintti kisa ja muuten levynä sängyllä, kevyttä treeniä ja muutama Model event turussa. Sen jälkeen nähdään mitä Turussa saa aikaiseksi.

PS. Alla muutamat kartat Barcelona viikon lopusta. Totesin, että virheitä tekemällä oppii sprinttisuunnistamaan.

Barcelona sprint camp osa 1

Mynämäen Suunnistajien sprinttiryhmän leiri Barcelonassa lähestyy puoliväliä. 4xsprintti kovaa + 1xpitkä on tullut lykittyä ja samanmoinen annos on vielä edessä. Ruoka on sen verran hyvää, että on pakko tehdä toinen lenkki aina illalla, ettei tulee liikaa kiloja kannettavaksi. Kunnon kestävyysurhielijan arkea ei tällaisessa kaupungissa pysty viettämään, sillä sen verran täällä on ihmeteltävää. Palautuminen on vaihtunut shoppailuun ja turismiin, terveellinen ruoka pizzaan ja paellaan ja palautusjuomat sangriaan.

Reissun ehdottomasti parasta antia on olleet maagisten sprinttipaikkojen ohella paikallisen kuppilan tarjoama aamupala. Kunnon täytetty patonki ja kahvi suhteellisen edulliseen hintaan on tullut tutuksi. Sitä ehtii fiilistellä vielä muutaman päivän. Jäljellä on vielä treeni rintamalla knock-out vanhassa kaupungissa, vaativa sprintti Montjuic kukkulan puistossa ja muutama rantakatu sprintti. Näiden jälkeen voikin lähteä kotiin lepäämään ja laihtumaan.

Alla muutamat treenikartat

Beta testausta

Sprinttikarttoja alkaa ilmestyä Suomeen ja suurin osa alkaa näyttääkkin kartalta. Eilen tein betatestauksen yhdellä mestariteoksella. Alla pieni pala kartasta. Treeni oli muotoa sprintti-intervalleja 6x4-6min reipasta tai kovaa. Yhdessä vedossa oli jopa knock out tyylinen yhteislähtö, jossa hiihtosuunnistaja sai katsella "sprinttisuunnistajan" punaisia kenkiä. Seuraavassa treenissä katseltavana saattaa olla sinisien kenkien siniset kengänpohjat, kunhan kengät löytävät tiensä Suomen maanperälle. Kenkien merkkiä ei ole vaikea keksiä: Inov-8. Muita ei vaan tarvitse.

Kotimatka

Lapin matka tuli purkitettua eilen puolenpäivän jälkeen. Auton mittarissa seisoi rahtusen vajaa 3100km kun auto kaarsi Myniksen keskustan läpi kohti seuraavaa tukikohtaa ja pyykinpesupaikkaa. Oli mukava todeta, että Mynämäessä lumikerros on huvennut kokonaan kevään edetessä ja kukkaset kukkii ympäri kylää. Se tietää sitä, että on aika alkaa lyömään sprinttitreenejä sen minkä ehtii.


Hiihtosuunnistuskisat on ohitse tältä talvelta, joten kausianalyysi on hyvä vierittää eetteriin: Olen tyytyväinen kauteeni ja se meni hyvin. Ei kai siinä sen suurempaa analyysiä ole tarvetta tehdäkkään. Varmaankin 12-sarjalaisena pojankoltiaisena tein yhtä laajoja analyysejä, joten mitä sitä hyvää kaavaa muuttamaan, sillä 12 sarjassa olin huipulla. Analysoinnilla ei tule kuin pää kipeäksi. Harrastan mielummin spekulointia ja jossittelua, sillä niiden taakse kätkeytyy paljon mielenkiintoisempaa aineistoa.


Kotimatkalla tuli juostua Rauman kevätkansalliset. Niistä ei mitään muuta kerrottavaa ole, kuin että juoksu oli hieman jumista autossa istumisen vuoksi ja lippu ei löytynyt kovinkaan suurella prosentilla. Mutta kuitenkin hyvä taitotreeni tuli tehtyä, josta positiivisiakin puolia on muutama löydettävissä. Distanssimatkojen miehet ovat suorituksensujuvuudessa ja virheettömyydessä valovuoden edellä, fyysisesti takamatka meikeäläisen osalta on hieman lyhyempi, mutta silläkin saralla töitä riittää ainakin näillä virhesummilla.


Tänään aamulla vietin muutaman tunnin moottorisahan kanssametsässä kaataen koivuja ja mietin samalla eilisiä virheitä. En moottorisahallakaan ajele omaan jalkaani eli suomeksi sanottuna en tee virheitä siinä lajissa, mutta miksi teen suunnistuksessa virheitä. Sama pätee autolla ajoa. Harvoin ajelen päin vastaantulevia autoja. Samaa linjaa voisin alkaa noudattaa suunnistuksessa. Keskityn olennaiseen ja en tee virheitä. Ei pitäisi olla hankalaa. Ainakaan näin teoriassa.


Loppuviikon ohjelmassa on tuunata Mynämäen urheilupaikkoja nykyaikaisempaan moodiin, huudattaa konetta mattotestissä, odotella uusia Inov-8 f-lite kenkiä saapuvaksi postiin ja ihmetellä Barceloonan 7 päivän sääennustetta. Muutaman hetken omistan myös harrastukselleni eli koulunkäynnille. Loppuajan käytän intohimooni eli urheiluun. Ja jos näiltä asioilta aikaa jää saatan ihmetellä miten Nokian Lumia mallien myynti saa tuulta purjeisiinsa Amerikassa ja miten Ruotsin sukulaiskansan kaivosfirma yrittää astua Talvivaaran varpaille kaivosbisneksessä.

Pelkkää sprinttiä

Katsastin kevään kilpailukalenteria ja raapustin listan kisoja, joissa voisin juosta. Listassa oli lähes pelkästään sprinttikisoja.

Huhtikuussa ohjelmassa on ensin Rauman kevätkansalliset. 10 vuoden tauon jälkeen päätin mennä Raumalle kisoihin. Maasto on nopeaa ja lunta ei ole, joten siellä on mukavaa avata metsäsuunnistuskausi. Tosin mitään kovaa tulosta en odota, sillä kisa tulee Lapin "leirin" päälle ja ilman minkäänlaista taitoharjoittelua Suomen metsissä keväällä 2012, joten jos pois löydän kallioilta, niin olen tyytyväinen.

Sen jälkeen ohjelmassa on Mynämäen Suunnistajien epävirallisen virallinen sprinttileiritys Barcelonassa. Viikko ja 8 sprinttitreeniä. Sieltä suoraan Silja-Rasteille antamaan Tiomila näyttö. Eli 10 parhaan Parman miehen joukossa pitäisi olla. Kovaa kahvausta tulee olemaan joukkuepaikoista, mutta uskon, että omaan pienen oljenkorren joukkueeseen pääsyyn. Saa nähdä.

Siitä viikko ja juoksen Kalajoella sprintin ja keskimatkan kangasmaastoissa. Samaan aikaan olisi Finnspring, mutta matka on pitkä ja pohja on risukkoista, joten jätän väliin. Kalajoella herkistelen sprinttikunnon äärimmilleen ja starttaan vappuna Turussa EM kastsastuksissa. Siitä sitten karaavani jatkuu Silva Leaguella, jos pääsen mukaan ja Tiomilalla jos pääsen mukaan.

Toukokuussa juoksen tukun sprinttejä ympäri maata, Extreme Runin Vantaalla ja jonkun hölkkäkisan. SM maastot on jossain susirajalla, joten sinne tuskin jaksan ajella. Kesäkuussa ohjelmassa vielä SM sprintti, Tampere Games, Jyryn iltasprintti ja muita pikkukisoja kuten kukkosuunnistus. Kesäkuussa voi taas katsella uudestaan missä rastiviikolla juoksee ja mitä syksyllä tapahtuu. En myöskään sulje pois mahdollisuutta juosta jossain ulkomailla joitakin kisoja.

Alkuviikosta juoksin sprinttejä Rovaniemellä. 11x4-6min sprinttivedot. Alla kartat. Tänään kävin hisustelemassa Pellossa. Parhaat kisat järjestelyiltään, missä on tullut oltua. Huomaa, että ammattimiehet ovat olleet asialla. Huomenna sprinttiä Pello cityssä.

Viime päivät Lapin latuja kierrelleenä ja alkutalven Espoon baanoja hiihdelleenä voin todistaa Taanilan blogissa mainitseman teoreeman nuorien hiihtäjien määrästä todeksi. Lapissa 5-25 vuotiaita hiihtäjiä vastaan on tainnut tulla viidessä päivässä noin 5kpl, kun vanhempia hiihtoniiloja vastaan on tullut noin 900. Prosentuaalinen osuus jää siis kevyesti alle prosentin. Muutama päivä sitten Lapponiasta Luostolle ajaessamme pysähdyimme Levillä. Siellä nuoria hiihtäjiä oli roppa kaupalla, mutta kaikki kuuluivat siihen kategoriaan, jotka viilettivät Levin keskustassa takki auki ja ilman pipoa kaupasta toiseen tai oikeastaan kaupasta takaisin mökille. Ainut kosketus Levin kansalla hiihtoon on jokapäiväinen after skin odotus ja vietto. Eli onhan meillä hiihtohenkistä porukkaa, tankkaustaitokin on olemassa, mutta ainut mikä pitää opettaa nykyhiihtäjille on miten päin sukset lyödään jalkaan.

Lapissa treenitahti ja määrät ovat olleet maltillisia ja pääfokus on ollut munkkien syömisessä, ei niinkään hiihtämisessä. Heti toisena päivänä Luostolla sorruimme Luosto-Pyhä-Luosto hiihtelyn lomassa pysähtymään peräti 8 minuutin ajaksi syömään munkkeja ja seurustelemaan muiden hiihtäjien kanssa. Viiden tunnin hiihdossa kyseinen tauko ei kuitenkaan prosentuaalisesti ole kuitenkaan kovinkaan ratkaiseva. Heti seuraavana päivänä oli pakko taas pysähtyä munkkikahville. Tämän kertainen treeni oli muotoa 7km hiihtoa + 6min päiväkaffeet Torvisen latukahvilassa, joka on muuten oikein Facebookissa, ja sen jälkeen taas takasin 7km. Parhaimpia aamulenkkejä ikinä.

Eilen iltapäivällä sätkin kovan treenin, jossa oli VK:ta, mäkivetoja ja muuta sälää. Munkkitaukoa en treeniin pystynyt sisällyttämään, sillä juoksukulttuuriin ei kuulu ruokailutauot. Sen huomaa kahviloiden sijoittelusta. Hotelli Luostotunturista olisin loppuverkan aikaan varmaan tauon voinut pitää, mutta kyseinen stoppi ei olisi sisältänyt riittävästi mystiikkaa ja tunnelmaa, joten jätin väliin.

Äsken tulin "aamulenkiltä", joka oli vajaa 2,5 tuntia pertsaa suhteellisen raskaassa kelissä. Lenkin loppumetreillä korkattiin tämän reissun kolmas latukahvila, joten treenit sujuu suunitelmien mukaan. Muutama latukahvila on vielä käymättä, joten tekemistä riittää vielä loppuviikolle. Ainut ongelma on muutaman kahvilan sijainti. Ronskin mittaisia lenkkejä (70-80km) pitää tehdä, että pääsee fiilistelemään niiden tuoreita munkkeja. Mutta eihän täällä ole kuin aikaa. Suhteellisen hienoa kierrellä Pohjois-Suomen sprinttikarttoja ja keräillä kahviloista munkkeja. Pakko olla jotain motivaatiota, että treeni maistuu.

Italian lämmössä

Italian sprinttileiri oli kokemuksena suhteellisen opettavainen. Uutta näkökulmaa tuli vähän joka asiaan ja oppia tarttui mukaan paremmilta, joita leirillä oli kasapäin Hubmannin ja Mullerin tähdittäminä. Myöskin kämppäkaverin tekemisten seuraaminen oli hyvinkin mielenkiintoista. Kämppäkaveri oli Lysellin Jerkkeri Ruotsin Bollnäsista. Ihan kovakulkuinen kaveri (3000m 8.17), jos joku ei herraa tunne. Suunnistaakkin mies osaa. Joka ilta oli erittäin mielenkiintoista seurata miehen iltajumppaa, jota kuulemma on aivan perseestä tehdä, mutta minkäs voi kun pakko on. Ammattimies siis kysymyksessä.

Treenit leirillä sujui fyysisesti vaihtelevasti ja suunnistuksellisesti huonosti tai tyydyttävästi. Maanantaina aamulla kulki, iltapäivällä ei. Tiistaina kulki keskivertoa paremmin, iltapäivällä ei. Keskiviikkona aamulla kulki, iltapäivällä ei mihinkään. Torstaina ei kulkenut, perjantaina oltiin aivan pihalla ja lauantaina normaalia leirijumilla höystettyä kulkua. Sunnuntaina sama kun lauantaina. Kaikki treenit juoksin kovaa, paitsi yhden pitkän lenkin. Viikkoon tuli 3,5 tuntia kovaa juoksua. Ei mitenkään ihme, että maanantai yöllä olin niin väsynyt, että nukahtaminen oli hankalaa.

Leirin pääharjoituksia olivat kaikki, mutta erityisesti yritin keskittyä leirikilpailuihin, jotka juostiin keskiviikkona. Aamulla karsinta ja iltapäivällä finaali. Aamun karsinnassa olin suhteellisen hyvässä vauhdissa ja jostain syystä johdinkin karsintaa 7. rastilla. Sen jälkeen Hubmann meni ohi tossuvälillä. Lopussa tein uskomattoman 25 sekunnin virheen 10. rastille ja kaksi huonompaa reitinvalintaa 14. ja 16. rastille, joilla jäin yhteensä parikymmentä sekuntia ja jäin lopulta Hubmannille 1.15. Mutta kuitenkin taas treeni, josta sai lisää virtaa.



Iltapäivän finaalissa olin fyysisesti jo aika tiukilla ja jäin tossulla todella paljon. Tosin suunnistuskaan ei sujunut kovinkaan hyvin ja pieniä virheitä tuli useita ja kaikki reitinvalinnat käytännössä meni väärin. Suomalaisiin verrattuna juoksin kohtuullisesti, mutta Sveitsin hirmulle jäin 2,5 minuuttia.



Viikon pohjanoteeraus tuli MOC kisojen ensimmäisenä päivänä, jossa olin aivan kahvilla. Meinasin hävitä valmentajaguru Salmelle, mutta pystyin kahvaamaan kuitenkin täpärän voiton. Kärkeen jäin vajaa 4 min 19min sprintissä. Kisan synkkyyttä lisäsi se, että tein virhettä n. 2min, joten kokonaisarvioinnissa kaikki sarakkeet kisan kohdalta sai lyödä täyteen miinusmerkkejä. 2. ja 3. kisassa juoksin jo paremmin, mutta silti jäin kärkeen paljon. Suurin osa erosta tuli tossulla, mutta osa suunnistamalla. Suunnistuksella ei tasoitusta tarvitsisi kyllä antaa, sillä en tiettävästi kulje 3000m samaa vauhtia Lysellin kanssa.

Viimeistä kisaa analysoidessani eilen olin jopa tyytyväinen väliaikoihini. 7 min kohdilla olin vielä aika pitkälti samoissa vauhdeissa Howaldin ja Österbön ja kumppaneiden kanssa. Sen jälkeen töräytin suhteellisen huonon valinnan tauluun pitkällä välillä, jossa jäin 50 sekkaa. Lopussa vartin jälkeen vielä hyydyin ja eroa kärkeen tuli ronskisti lisää. Mutta kaiken kaikkiaan oikealla uralla ollaan. Suunnistus kun saadaan virheettömäksi ja tossu kulkemaan aavistuksen kovempaa, niin päästään kansainsälisen keskikastin vauhtiin. Kärkeen on vielä monen vuoden ja harjoituskilometrin matka.

Viikon toinen pääteema urheilun ohella oli nautiskella Italialaisesta ruosta ja nähtävyyksistä Roomassa. Siksi olikin pakko syödä saavillinen italialaista jäätelöä ja juoda tonkka punaviinejä. Pakolliset Colosseum, Forum Romanum ja Pietarin kirkko oli tietysti pakko käydä vilkaisemassa. Sen verran hektinen oli kuitenkin ohjelma, että Pietarin kirkossa ei tullut vietettyä 5 tuntia, vaan maltillinen tunti. Colosseumkin tuli kierrettyä alle tunnissa, joten sillä saralla laadukkaasta tekemisestä ja tutkimisesta ei voi puhua. Ilmeisesti joskus eläkepäivillä on palattava Roomaan ihmettelemään imperiumia hieman tarkemmin.




Ennen rinttileirin alkua mailerinylkkyjen kanssa tuli ihmeteltyä kenialaisten vauhtia Rooman maralla. Ei ne kovaa näyttäneet juoksevan, mutta niin vaan voittoaika oli jossain 2.08 huitteilla.





Kartat ja tulokset kisoista täällä ja treenikartoista loput löytyy WorldofO:sta.